Lisenssipiina vaivaa musiikinsoittajia

DJ:iden ongelmat tekijänoikeusjärjestöjen kanssa levisivät myös liikunnan- ja tanssinopettajien huoleksi.

Keväällä Gramex ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus tekivät ratsioita helsinkiläisiin ravintoloihin. Ratsioissa tarkastettiin muiden asioiden ohella ns. DJ-lisenssit ja osassa tapauksissa musiikin soitto oli keskeytetty tarkastuksen ajaksi. Asia herätti huomattavan paljon keskustelua mediassa aina pieniä tv-juttuja myöten.

Rikollisiksi leimatut DJ:t nousivat yksi toisensa jälkeen kertomaan, että mistä ongelma kumpuaa. Häly sai aikaan sen, että ratsiat noteerattiin jopa kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen puheessa tekijänoikeuspäivillä ja kansanedustaja Oras Tynkkynen teki eduskunnassa asiasta kirjallisen kysymyksen. Sympatiat olivat DJ:iden puolella.

Ratsioissa oli kyse ns. kopiointilisensseistä, joita DJ:t joutuvat maksamaan, jos soittavat musiikkia muualta kuin alkuperäisiltä äänitteiltä. Äkkiseltään mietittynä homma kuulostaa yksinkertaiselta ja oikeutetulta, mutta asia on yllättävän monitahoinen. Paljon puhutulla maalaisjärjellä ajateltuna on esimerkiksi hyvin vaikea keksiä, miksi siitä pitäisi maksaa ylimääräistä, jos soittaa omistamansa levyn sijaan levystä tehtyä mp3-tiedostoa. Tekijänoikeuslaki on kuitenkin tehty analogisena aikana ja sen soveltaminen digitaalisessa maailmassa johtaa erikoisiin käyntäntöihin.

DJ ja ohjelmatoimistoyrittäjä Antti Kurki näkee nykytilanteen alan kannalta hankalana.

“Kyllähän se vaikeuttaa alalle tuloa, kun joutuu maksamaan satoja euroja, että pääsee edes testaamaan soveltuuko alalle. Harva myöskään tietää alalle tullessaan lisensseistä. Tiedotustoiminnassa olisi parantamisen varaa.”

Kurki näkee hankalana tilanteet, joissa fyysistä ja digitaalista musiikkia soittavia DJ:tä kohdellaan eri tavoin. “Tasapuolisuuden periaate ei toteudu, kun eri formaattia soittavat DJ:t ovat eri asemassa lisenssimaksujen suhteen. Lisenssimaksut ovat myös kohtuuttomia sellaisille, jotka keikkailevat vähän” hän kritisoi.

Nykykäytännöt eivät saa myöskään puhtaita papereita maailmoja kiertäneeltä Tapio Hakaselta, joka tunnetaan paremmin nimellä DJ Orkidea. Hänen mielestään ennen oli kaikki paljon paremmin.

“Vanha malli oli hyvä, jolloin tapahtumapaikka hoiti kaikki maksut. Se oli selkeä. Mielestäni maksut on keinotekoisesti laajennettu digimusiikkiin. Konemusiikkipuolella arviolta 90-95% ei maksa näitä lisenssejä. Se kertoo siitä, etteivät ne nauti yleisen normiston ja moraalin tukea ja hyväksyntää”

“Onhan se myös outoa, kun soittaa itse tekemäänsä musiikkia tai promomateriaalia, niin miksi siitä pitäisi maksaa? Rojaltit menee muutoinkin ihan väärään paikkaan klubi-DJ:iden näkökulmasta” kyseenalaistaa Orkidea.

“Lisenssi taiteellisen itseilmaisun harjoittamiseen tuntuu nykymaailmassa todella absurdilta asialta”.

DJ:iden tilanne herätti myös musiikkia työssään käyttävät liikunnanohjaajat kritisoimaan kopiolisenssien ongelmia. Hekin joutuvat vastaavia lisenssejä maksamaan.

Liikunta-alan yritystä pyörittävä Juhani Keski-Rahkonen on blogannut aiheesta ja käynyt keskustelemassa tekijänoikeusjärjestöjen luona edustaen itseään ja muutamaa muuta alan yritystä.

“Teostolla ja Gramexilla on halua kehittää järkeviä ratkaisuja asiaan. Osa liikunnanohjaajista tekee hommia todella vähän, joten kiinteät lisenssien hinnat ovat hankalat. Liikunta-alalla on toiveena, että lisenssien maksut menisivät liikuntakeskuksien maksettavaksi.” Keski-Rahkonen toteaa.

“Liikunnanohjaajia on ehkä 2000-3000 Suomessa, joista päätoimisia vain 5-10 prosenttia. Vaihtuvuus alalla on suurta, joten lisensseistä tiedottaminen on hankalaa. Oman arvioni mukaan 95 prosenttia liikunnanohjaajista ei maksa lisenssejä” pohdiskelee Keski-Rahkonen.

Jylkkärin saamien tietojen mukaan Gramex on lähestynyt tanssikouluja, jotta tanssinopettajat laittaisivat kopiointilisenssinssä kuntoon. Jylkkäri tavoitti Tanssinopettajien liiton vinkkaamana 17 vuotta tanssiopettajana toimineen Maija Astikaisen kommentoimaan asiaa. Nykykäytännöt saivat kritiikkiä myös sieltä suunnalta.

“Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että musiikin tekijälle maksetaan korvaus. Se on reilua. Ongelma on nämä moninkertaiset maksut. Omat levytkin olisi helpompi soittaa tietokoneen kautta. Kun kerta teknologia vihdoinkin mahdollistaa sen, että ei tarvitse kantaa levyjä mukanaan, niin sitten lisenssimaksut voi välttää vain kantamalla levyjä mukanaan.”

Tanssiopettajat tarvitsevat työssään satoja kappaleita musiikkia.

“Sanoisin, että sitä tarvitsee sellaiset 50-100 kappaletta per rytmilaji. Itselläni on joitain rytmilajeja jopa 250 kappaletta” arvioi Astikainen.

“Kopiontilisenssit tulisi sisällyttää esityskorvausmaksuihin, niin niitä ei tarvitsisi erikseen puljailla” ehdottaa Astikainen tilanteen selkeyttämiseksi.

Tarkastuksista Astikainen ei ole henkilökohtaisesti huolissaan: “No, voihan sitä isotella ja leikkiä kaikenlaista. Tänne saa tulla, jos siltä tuntuu. Tervetuloa vaan, täällä on kaikki luvat kunnossa.”

Tanssiopettajien ja liikunnanohjaajien lisensseistä Gramexilla vastaava Leena Pitkänen myöntää, että tarkastuksia tanssikouluihin on todellakin tulossa “Kyllä varmaan tarkastuksia tehdään jokunen jonnekin päin. Ne eivät ole kuitenkaan sanktiotarkastuksia. Gramexilla halutaan tietää miten kentällä toimitaan ja tiedottaa tuotteista”.

Gramex ei näe kuitenkaan nykytilannetta, niin ongelmallisena, mitä Astikainen tai Keski-Rahkola. Lisenssitarjonnan nähdään vastaavan hyvin nykytarpeeseen eikä suurempia muutoksia sille sektorille ole tulossa. “Nykyisestä valikoimasta löytyy tuote moneen käyttöön. Tähän tietoon ei ole tule tulossa muutoksia lisensseihin. Tälläkin hetkellä liikuntakeskus voi ottaa lisenssin, joka ei ole ohjaajakohtainen”.

DJ:iden kohdalla tulevaisuus näyttääkin tällä hetkellä ehkä valoisammalta. Tekijänoikeusjärjestöt ovat kuulleet alan ihmisiä ja kokoustaneet asian tiimoilta. Jylkkäri tavoitti Gramexin Tuomas Talonpojan kommentoimaan asiaa.

“Keskusteluissa on ilmennyt, että DJ:t ovat ei-homogeeninen joukko. Tilanteita joissa DJ toimii on monia. Heillä ei ole myöskään omaa edunvalvontatahoa, mikä luo haasteita keskusteluun heidän ja tekijänoikeusjärjestöjen välille” kommentoi Talonpoika keskusteluaan DJ-porukan kanssa.

Ratkaisuehdotuksia pattitilanteeseen on ehdoteltu “Jotkut ovat ehdottaneet maksun siirtämistä esityspaikoille. Toinen esiin tullut ehdotus olisi lisenssi yksittäisiä esiintymistilanteita varten. Kyllä tässä varmaan jonkinlaisia uudistuksia tullaan tekemään. Tavoite voisi olla vuodenvaihde, mutta sekin tulee äkkiä. Muiden maiden toimivista käytännöistä pyritään ottamaan mallia”.

Teoston Jani Jalonen ei halunnut kommentoida tilannetta muutoin kuin toteamalla, että uudistuksia pyritään tuomaan niin DJ- kuin tanssi- ja liikunnanohjaaja lisensseihin ensi vuoden alusta.

Toimitus jää mielenkiinnolla odottamaan konkretisoituuko tekijänoikeusjärjestöjen halu järkeviksi käytänteiksi.

Mistä on kyse?

• Tekijäoikeusjärjestöille maksetaan erikseen esityskorvauksia musiikin soittamisesta ja sen kopioinnista.
• Laissa kopiointi tunnetaan “kappaleen valmistamisena”.
• Kopiointi on tekijän yksinoikeus ellei jokin poikkeus sitä salli, kuten kopiointi yksityiseen käyttöön. Kopiointi ammatinharjoittamista varten on aina luvanvaraista.
• Kopioinniksi lasketaan esimerkiksi kirjastojen tai kavereiden levyiltä kopioiminen. Digitaaliaika on kuitenkin luonut kuitenkin uusia haasteita kopioinnin käsitteelle.
• Lakiteknisesti esimerkiksi iTunesista kappaleen ostaminen tietokoneelle on kopiointia. Samoin oman cd-levyn kopioiminen tietokoneelle kuunneltavaksi.
• Kaikki nämä tapaukset ammattikäytössä vaativat kopiolisenssin maksamista tekijänoikeusjärjestöille. Sen sijaan, jos samaa musiikkia soittaa alkuperäisiltä cd-levyiltä tai vinyyleiltä, tallennusmaksuilta välttyy.