Tietäisitpä, mitä se susta oikeasti ajattelee. Sun paras ystävä pitää sua urpona. Sun vanhemmat ei rakasta sua. Sun muija on sun kaa sun kiesin takia.

Joku sanoisi tätä ala-astetasoiseksi keljuiluksi. Joku toinen rakentaa teoriansa sille ja kutsuu itseään sosiologiksi. Teoriassa ihmisille lasketaan – tämä on varmaankin sitä korkeampaa matematiikkaa – markkina-arvo. Tausta-ajatuksena on selittää, miksi joku saa ja joku toinen ei.

Ei sitä olisi kannattanut käydä yliopistossa asti miettimässä. Eräskin varastomies ehdotti saamattomuuteen lääkkeeksi ennakkoluuloista luopumista ja olennaiseen keskittymistä. Peruskoulupohjalta, mutta elämänkoulut käytynä.

Mikä sitten on olennaista? Se, että ymmärtää sosiaaliset suhteet vähän laajemmin kuin mielestään epäreiluina karjamarkkinoina. Näkee ihmisiä eikä hintalappuja. Lakkaa lätkimästä niitä joka penan ja pirjon persposkille.

Aikuisten ihmisten välinen kanssakäyminen on siitä jännä juttu, että toisilta ei voi oikeastaan vaatia mitään. Ei palveluksia, ei läheisyyttä, ei tukea, ei ymmärrystä, ei seksiä. Ei kerta kaikkiaan mitään. Kaikkea voi saada, mutta vain sitä kautta, mitä itse antaa.

Joskus saa enemmän kuin antaa, joskus vähemmän, joskus jotain aivan muuta kuin itse antoi tai halusi. Joskus menee aivan vituiksi, mutta sellaista elämä on. Sosiaalinen elämä ei ole matematiikkaa. Ei edes markkina-arvoteoriaa.

Siksi jotain toiselta halutessaan ei voi kuin katsoa peiliin: millainen ihminen sieltä katsoo takaisin? Ei siihen sen kummempaa teoriaa tarvita. Yhteiskunnalta voi vaatia kaikenlaista, muttei kivoja kavereita tai edes panokavereita.

Markkina-arvoteoria typistää ihmisen siinä kuin uusliberalistinen talousteoria. Molempien levittäjillä on motiivinsa, joiden arvailun jätän lukijan haltuun.

Feministeillä on tietysti omat motiivinsa. Kuten, että ihmisiin suhtauduttaisiin yksilöinä eikä halpoina stereotyyppeinä. Tämä on myös henkilökohtainen motiivini. Minusta on mukavaa, kun minuun suhtaudutaan ensisijaisesti yksilönä – myös haluissani ja tarpeissani. Siksi pyrin suhtautumaan niin myös muihin.

Sattumaako sitten, saan useimmiten olla tekemisissä helvetin mukavien, fiksujen, reilujen, ihanien ja rakastettavien ihmisten kanssa. Ystävänä, toverina, kaverina, työkaverina, kumppanina.Toiset elävät karjamarkkinoilla, toiset elävät elämää.