Tilapula tekee kirjallisuudesta polttoainetta

Mikä yhdistää Tulevaisuuden avioliitto -opasta 1900-luvun alusta ja Osmo Tammisalon Rakkauden evoluutiota vuodelta 2005? Molemmat olivat päätyä poistokontin kautta murskaimeen ja sieltä polttolaitokselle.

Myös kirjastorakennus kärsii koko yliopistoa vaivaavasta tilanpuutteesta. Vuosien saatossa rakennus on alkanut täyttyä ja peruskorjauskin odottaa lähitulevaisuudessa. Pelkästään kirjaston vapaakappalekokoelmaan tulee vuosittain noin 300 hyllymetriä uutta kirjallisuutta, jolloin tilaa on raivattava hankkiutumalla eroon kaksois- ja kolmoiskappaleista.

Jyväskylän yliopiston kirjasto on yksi Suomen kuudesta vapaakappalekirjastosta. Siksi kirjasto saa vähintään yhden kappaleen jokaista Suomessa julkaistua tai Suomessa levitettäväksi tarkoitettua teosta.

Poistotyö perustuu jatkuvaan valikointiin, jossa mahdollisia poistokirjoja luokitellaan karsinoihin: säilytettävä, myytävissä, dyykattavaksi, huonokuntoiset ja ei kiiinnosta ketään. Kaksois- ja kolmoiskappaleet kirjoista, jotka luokitellaan huonokuntoisiksi ja epäkiinnostaviksi, päätyvät energiajätteeksi.

Siksi kirjaston takakäytävillä lojui maaliskuun alussa 8 kontillista kirjallisuutta kierrätykseen kärräämistä odottelemassa. Kirjallisuusjätettä oli kertynyt 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Mukana on tyypillisesti vanhaa uskonnollista kirjallisuutta, haalentuneita työväen vappulehtiä, itäsaksalaista politiikan teoriaa, 1900-luvun alun seksivalistusta ja kulahtaneita kurssikirjoja.

Kirjat ovat kirjaston kokoelmapäällikön Kaisa Saikkosen mukaan niin huonokuntoisia, että osa niistä on homeessa, eikä kontteja voi päästää julkisesti kaiveltaviksi.
“Dyykkauspäiväksi varattujen kirjojen hyllyt ovat jo täynnä, ja pahvikontit voisivat hajota, jos ne olisivat kaikkien pengottavana.”

Saikkosen mukaan kaikki poistettava materiaali on sellaista, josta löytyy kappaleet ainakin Kuopion varastokirjastosta. Sieltä ne saadaan tarvittaessaa käyttöön.

Vanhentunut ja pilaantunut materiaali poistetaan ensimmäisenä. Vanhentumisen suhteen kriteerit riippuvat aiheesta.
“Historia esimerkiksi ei juuri vanhene, kun tietotekniikka taas vanhenee nopeasti,” kertoo Saikkonen.

Epäkiinnostava kirjallisuus on ongelmallista jätettä. Jos se ei pakkaudu muuttopainoiksi humanistihippien kirjahyllyjä rumentamaan, se on poltettava. Kirjojen roudaamisesta kirjasto pulittaa jätteidenvälittäjälle 70 € kontilta, lehdet kärrätään pois maksutta.

Kirjallisuuden elinkaaren loppupäästä vastaa Lassila & Tikanoja. Yhtiön yksikönpäällikkö Irma Nurmen mukaan kirjallisuuden kierrättäminen paperiksi vaatisi pahvikansien erottelua, jossa on liian iso työ. Siksi kirjat poltetaan.

“Polttamisessa on kuitenkin enemmän järkeä kuin kaatopaikalle viemisessä”, hän sanoo.

L&T:n Sepelitie 6:ssa kirjat päätyvät murskaimeen yhdessä muun energiajätteen kanssa. Sekaan kaadetaan pahvia ja poltettavaa muovia. Sepelitiellä valmistunut kierrätyspolttoaine päätyy Porin ja Anjalankosken polttolaitoksille. Siellä ne poltetaan energiaksi kotitalouksille ja teollisuudelle.

Yliopiston kirjasto järjestää kahdesti vuodessa dyykkauspäivän, jolloin poistokirjallisuutta voi vapaasti käydä kirjastolta hakemassa. Seuraava dyykkauspäivä järjestetään 26. huhtikuuta.

Ilpo Puhakka