Jyväskylässä ei ole paikkaa, missä stand up -koomikon urasta haaveilevat vitsinikkarit voisivat yrittää naurattaa.
Ala kaipaa uusia keskisuomalaisia, uusia Leikoloita ja Kämäräisiä. Konkarikoomikko Teemu Vesterinen puhalsi taiteenlajia henkiin Ilokivessä järjestetyllä kurssilla.
Teemu Vesterisen mukaan ammattikoomikoiden ja aloittelijoiden välissä ei ole Jyväskylässä mitään. Stand up -keikkoja on mukavasti, mutta kaupungissa ei ole paikkaa, jossa aloittelijat voisivat testata osaamistaan. Jyväskylästä ei putkahtele uusia tulokkaita. Ei enää Ismo Leikoloita.
”Helsingistä ja Tampereelta on hulluna tulijoita. Jyväskylä on pimennossa. Mä halua herätellä taiteenlajia, jota olin itse aikoinani luomassa Jyväskylässä”, Vesterinen, joka oli perustamassa Seisomapaikkaklubiakin, kertoo.
Vesterinen järjesti Ilokivessä kaksipäiväisen stand up -kurssin. Rakkaudesta ihmisiin ja taiteenlajiin, kuten hän itse asian ääni leikkisästi väristen ilmaisee. 15 euron osallistumismaksulla maksettiin Vesterisen matkat Helsingistä Jyväskylään.
”Jengi pitää saada ruohonjuuritasolla innostumaan tästä kulttuurista, koska se ei pysy hengissä itsekseen. Kurssille tulee tänään20 ihmistä, joista osa on tehnyt komiikkaa jonkin verran, osa ei ollenkaan. Teemme harjoituksia, jotka sopivat kaikille.”
Pähkinänkuoressa kaksipäiväisen kurssin ensimmäinen päivä sisältää esiintymisen ja läsnäolon opettelua. Toisena päivänä harjoitellaan kirjoittamista ja kirjoitettujen juttujen esittämistä.
”Ei tässä ketään ehdi hauskaksi opettaa, mutta osallistujat saavat työkaluja ja laajentavat näkökulmiaan”, Vesterinen kertoo.
Niin, ja voiko hauskaksi ylipäänsä opettaa?
Kurssilaisista suurin osa on Jyväskylästä, mutta myös oululaiselta stand up -klubilta on tullut väkeä.
Perussääntö. Koomikko on liioiteltu versio omasta itsestä. Vesterisen mukaan yleisö on kuin koirat. Se haistaa kaiken.
”Ismo Leikola on mitä on. Samoin Sami Hedberg. Leikola önisee ties miten pitkään ennen kuin tilaa kebabin – ihan niin kuin lavallakin. Sellainen se on.”
Aitous puree ihmisiin, ja machoilijoiden kuoren alle nähdään kyllä.
Omalaatuinenkin saa olla, mutta ei tarvitse.
”Mä oon aina ollut aika normaali kaveri”, Vesterinen sanoo.
Hän kertoo miettineensä sitä, pitääkö olla vamma, että on vimma?
”Oot ollut surullinen lapsi, jonka vanhemmat on ilkeitä ja tuut hakeen rakkautta yleisöltä. Tosi kärjistäen. Sellaista on koomikoissa kuitenkin tosi paljon. Voi olla myös vain tarpeeksi älykäs, itsevarma ja määrätietoinen tyyppi.”
Toinen sääntö: duunia pitää tehdä nöyrästi. Pilviin on turha leijua heti ensimmäisellä keikalla.
Ja kolmas sääntö: pitää ottaa kontaktia, yllättää, eikä olla liian monimutkainen.
”Jos olet rakettitieteilijä ja kerrot siitä, sun pitää taustoittaa niin helvetisti. Sekin on paha, jos esiintyjä ei usko omaan juttuunsa.”
Vesterinen sanoo puhuvansa kurssilaisille suoraan. Jos juttu ei toimi, siitä on parempi sanoa. Ketään ei kuitenkaan lytätä, vaan katsotaan yhdessä, miten homma toimisi paremmin.
Kurssin ensimmäinen harjoitus on yksinkertainen kontaktiharjoitus. Kaikki esittäytyvät toisilleen. Toinen osapuoli kättelee ja kertoo nimensä, jonka toinen toistaa: ”Teemu – Pasi – Pasi – Teemu.”
Yleensähän nopeassa tervehdyksessä toisen nimi kimpoaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tässä harjoituksessa kuunnellaan, katsotaan silmiin ja seistään reilusti toiseen päin.
Harjoituksen jälkeen Vesterinen huomaa volyymitason pienessä tilassa nousseen. On esittäydytty ja nyt tunnelma on rennompi.
Toisessa harjoituksessa jokainen miettii minuutin mittaisen kuvauksen itsestään. Osa paikalla olijoista pääsee pöydän päähän kertomaan itsestään koko poppoolle.
Esiintyjät ovat ilahduttavan erilaisia. Mieleen jää muita vanhempi Sinikka, joka on eläessään vain kerran katsonut stand upia. Muuan Sami taas tuskailee estradilla, ettei olisi saanut juoda energiajuomaansa.
Joonatan Pitkänen osallistui kurssille, koska on lyhyt ja tummaihoinen jyväskyläläinen.
”En mä voi muuta kuin yrittää olla hauska”, nuori mies sanoo nauraen.
Hän on kirjoitellut juttuja jo puoli vuotta. Nyt vitsejä pitäisi päästä testaamaan.
Jyväskyläläinen Mikko Suomäki tuli saadakseen esiintymiskokemusta.
”Jyväskylässä monella ois varmasti tosi paljon mielenkiintoa tehdä stand upia. Seisomapaikka on aika sisäänpäinkääntynyt. Ei sinne oteta amatöörejä. Amatööri-iltoja ja kisoja tarvitaan ehdottomasti lisää. Mahtava päästä seuraamaan uusien tekijöiden esityksiä”, Pitkänen ja Suomäki pohtivat.
Milka Krogerus on tullut Oulusta. Hän on jo puolivuotta yrittänyt päästä oululaisen stand up -klubin lavalla, mutta ei ole vielä uskaltautunut.
”Täällä nähdään, osaanko mitään.”
Juho Deb on esiintynyt jo jonkin verran ja pitää siitä.
”Ajattelin, että tää on loistava mahdollisuus kehittyä.”
Elina Mäenpää
toimittaja@jylkkari.fi