Yhden kauden rehtori

Jyväskylän yliopiston uusi rehtori Matti Manninen pitää itseään avoimena ja keskustelevana johtajana.
Hän kuitenkin pahastui, kun Jylkkäri julkisti rehtorihakijoiden hakemukset nettisivuillaan.

Matka Jyväskylän yliopiston päärakennukselta Ylistönrinteelle on pitkä. Siinä missä Seminaarinmäen puistomainen kampus säteilee porvariston hillittyä charmia, on taas Ylistönrinne ylväissä vaaleissa kaakeleissaan 90-luvun tehokkuusajattelun lapsi.

Korkealla Ylistönrinteen huipulla on Nanoscience Center. Heinäkuun viimeiseen päivänä Jyväskylän yliopiston soveltavan fysiikan professori Matti Mannisen hyvästelee työhuoneensa, sillä seuraavana päivänä hänellä on edessä muutto Seminaarinmäellä sijaitsevaan Rehtoraattiin. Tuolloin yliopistoa rautarouvan otteella 20-vuotta johtanut Aino Sallinen siirtyy eläkkeelle.

”Minähän toimin ennen nykyistä vararehtorin tehtävääni 13 vuotta matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina. Olen ollut mukana tekemässä tehtyjä päätöksiä aika pitkään”, Manninen kertoo.

”En minä ole tunnistanut, että yliopistoa olisi johdettu minään sotatilaorganisaationa Sallisen aikana. Varovaisesti ehkä, mutta ajatkin ovat olleet kovat.”

Jyväskylän yliopiston tietotekniikan professori ja entinen vararehtori Timo Tiihosen moitti omassa rehtorihakemuksessaan Sallisen johtamistatyyliä “valistuneeksi yksinvaltijaksi”.
“Yliopistoa on johdettu lähes sotatilaorganisaatiolla Sallisen koko rehtorikauden ajan – niin hyvässä kuin pahassa”, Tiihonen kirjoitti hakemukseensa.

”Meillä on Ainon kanssa molemminpuolinen luottamus välillämme ja arvostan häntä. Hän on ollut hyvä johtaja, itse aion olla hiukan avoimempi ja keskustelevampi johtaja”, Manninen lupaa.

Mannisen kännykkä soi 14. joulukuuta. Hallintojohtaja Kirsi Moisanderin sihteeri Marjo Havila pyysi Mannista olemaan puhelimen ääressä samana päivänä kello 13. Yliopiston hallituksen puheenjohtaja Jorma Rantanen ilmoittaisi silloin, onko Manninen valittu rehtoriksi Sallisen paikalle.
”Pidin itseäni hyvänä hakijana, enhän olisi muuten hakenut. Mutta Havilan soiton jälkeen olin täysin varma, että minut valitaan. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että Havila oli kehoittanut muitakin hakijoita olemaan tuohon aikaan puhelimen ääressä.”

Valinta rehtoriksi oli Manniselle ymmärrettävästi iloinen asia, mutta hakuprosessiin hän ei ole tyytyväinen.
”Pahastuin, että Jylkkäri meni julkistamaan netissä meidän hakemuksiemme kopiot.”

Rehtorihakemusten saapuessa yliopiston kirjaamoon pyysivät tiedotusvälineet nähtäväkseen asiakirjoja julkisuuslakiin vedoten. Yliopisto kieltäytyi kertomasta, keitä hakijat olivat, hallintojohtaja Moisanderin määräyksestä kirjaamoon saapuneita hakemuksia ei aluksi kirjattu diaariin. Vasta hakuajan päättymisen jälkeen Moisander tiedotti hakijoista.
Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kuvasi menettelyä ”selkeästi lainvastaisena”.

”Varmaankin Mäenpää on lain suhteen oikeassa. Mutta tällaiset asiat olisi voitu hoi-taa elegantimmin. Hakuilmoitukssa olisi pitänyt selkeästi ilmaista, että hakemukset kaikkineen ovat julkista tietoa”, Manninen harmittelee.

”Jotkut sanoivat ehkä liian suoraan ja paljon, kun eivät tienneet niiden nousevan julkisuuteen. Minusta tiedot hakeneista olisi voitu julkistaa, ja varsinaiset kehitysideat ja analyysit oltaisiin voitu toimittaa yliopiston hallitukselle erillisenä tiedonantona.”

Mannisen kädenpuristus on miellyttävän vahva, jopa luottamusta herättävä. Silmät hymyilevät samaan aikaan suun kanssa. Hän hieman varautuneen oloinen, mutta ensimmäisen naurun tullessa kaikki turha jähmeys sulaa hänestä pois. Selkeästi hän puhuessaan samalla pohtii ääneen, mitä haluaa sanoa. Hän on luontevan kohtelias, asiallinen – mutta ei kuitenkaan tylsä.

Hänenlaiseltaan mieheltä olisi helppo ostaa käytetty auto.

Manninen täyttää ensi lokakuussa 62 vuotta. Rehtorikauden päättyessä viiden vuoden päästä on hän 67-vuotias. Ajatusta harmaasta notkeasta pantterista Manninen ei ruoki.

”Kyllä voi ajatella ihan ääneen, että en aio hakea lisäkaudelle. Ei rehtoreiden tarvitse olla monta kautta toimessaan. Ajatus monen kauden rehtorista tulee ehkä Sallisen poikkeuksellisen pitkän ajan kautta.”

Manninen jatkaa virkkeitä

Student Lifen tarkoituksena on motivoida, innostaa ja ajaa sisään opiskelijat Jyväskylän yliopistoon. En osaa sanoa virkkeellä.

Academic Life haluaa sitouttaa työntekijät yliopistoon. Hyvin samankaltainen hanke kuin Student Life.

Sivistysyliopistoa on vaikea konseptoida. Toimitaan eettisesti ja yritetään parantaa yhteiskuntaa tekemällä myös tutkimusta pelkästään tiedon lisäämisen halusta. En ole koskaan miettinyt tätä asiaa.

Putkitutkintoja en täysin tyrmää. Ne voivat sopia osalle opiskelijoita, joiden tavoitteena on tietyn ammatin saaminen.

Opintolaina on parempi vaihtoehto kuin viivästyttää valmistumista huonosti palkatulla työllä, joka ei ole relevanttia työkokemusta. Kannatan, että asumislisä ja opintoraha olisivat sillä tasolla, että niillä pystyisi oikeasti elämään.

Sisäänpääsy yliopistoon kannattaisi tapahtua suoraan lukiosta, silloin ei ole vielä tottunut liian helppoon elämään.

Vapaata sivuaineoikeutta kannatan, mutta en vielä tiedä, kuinka aion edistää sen käyttöönottoa rehtorina. En kannata, että sitä käytetään keinona pidentää reilun 300 opintopisteen tutkinto tarpeettoman laajaksi.

Lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta ei pitäisi kerätä. Ihmisiä pitäisi valita sen perusteella, että he ovat hyviä opiskelijoita. Ei sen perusteella, kuinka rikkaita heidän vanhempansa ovat. Itse olisin valmis lakkauttamaan myös kokeilut.

Kyösti Hagert