Kauppakadulla Pekka Ervast -temppelissä
avattiin henkimaailman portit. Jopa Kirka innostui laulamaan meediolaulaja Aulikki Plaamin kautta.
Sivuaskel Kauppakadun vilinästä johdattelee toisenlaiseen maailmaan. Paikkaan, jota ei kuunaan kuvittelisi löytävänsä sieltä, Makuunin läheltä kerrostalon takaa. Sisäpihalla on mystinen Pekka Ervast -temppeli. Astuttaessa sisään vanhaan puurakennukseen, hoikka nainen hymyilee ja nyökkää, tulee halaamaan kuin vanhaa tuttua.
Nainen on Aulikki Plaami, meediolaulaja. Hän takaa sen, että temppelissä on kohta jäätävä meno: Aulikin kautta esiintyy tänäkin iltana usea ajasta ikuisuuteen poistunut artisti.
Kerrotaan, että sata henkimaailmaan siirtynyttä laulutaiteilijaa on tulkinnut Aulikin avulla. Ääneen ovat päässeet ainakin Edith Piaf ja Elvis Presley.
Ehkä kuningas elää tänä iltana.
Ja Mitä tästä pitäisi ajatella? Onko nyt mahdollista kokea jotain maallisesta poikkevaa, vai onko Jylkkärin toimittaja tullut keskelle freak showta?
Aulikki silittelee ennen tilaisuutta käytävällä miehensä Sepon päätä. Seppo on silitykset ansainnut, sillä hänellä on tärkeä rooli. Mies saa tuonpuoleisesta sävelmiä, joiden takana ovat muun muassa Chopin, Sibelius ja Beethoven. Seppo säestää Aulikin esiintymistä.
Temppelin etuosassa lepattavat kynttilöiden liekit. Tunnelma on huumaava ja paikka lämmin. Penkkirivien vieressä seinällä olevien taulujen herrat tuijottavat läpitunkevasti.
Paikalla on väkeä kourallinen. Sen arvellaan johtuvan ”toisesta tilaisuudesta”, joka Jyväskylässä on samaan aikaan.
Toljottavat taulut unohtuvat pian, kun tulee aika avata Pyhän Marian kappelin portin ovet. Kun väki ristii kätensä Isä meidän -rukoukseen, Aulikki leijuu syvään transsiin.
Seppo siinä puhelee, ettei ohjelmaa koskaan voi varmaksi tietää. Aulikki taas on muuttunut enkelityttö Carmeniksi, iloiseksi 9-vuotiaaksi, joka juontaa tilaisuuden. Juontaminen on Carmenin suosikkipuuhaa.
Parin ensimmäisen laulun jälkeen Aulikki, tai siis Carmen, sanoo vuorossa olevan What a wonderful world -biisin. Eli Louis Amstrong laulaa meille kohta.
Ja niin enkelitytön ääni muuttuu rosoisen komeaksi miehen ääneksi. Aulikin äänessä on jotain samaa. Lisäksi ilmeet ja eleet ovat hyvin amstrongmaisia. On sihinää ja hyväntuulista irvistelyä. Ja ääni on miehen.
Jos ihmisiä vedätään höplästä, niin saavat he ainakin hyvää viihdettä.
Ja Seppo soittaa pianoa komeasti.
Kun Aulikki-instrumentin kautta esiintyy Kirka, alkaa otsa mennä kurttuun. Sä surun pyyhit silmistäni pois ei taivu kuin mestarilta itseltään.
Mutta Aulikki kyllä rokkaa. Asennetta on täyttämään yhden Pekka Ervast -temppelin. Eleet ovat jälleen hyvin kirkamaisia.
Sauli Lehtosen koskettava Mun aika mennä on kajahtaa kohti kaarevaa kattoa, samoin suurtulkitsija Andrea Bocellin Con te Partiro.
Aulikki laulaa taitavasti, mutta ei tulkinta Bocellilta tai Lehtoselta kuulosta.
Jos ei ole vakuuttunut, on ainakin hämillään. Jotain yliluonnollista hommassa on.
Konsertin jälkeen kutsutaankin paikalle Abbedissa. Hän tulee kertoakseen viestejä paikalla olijoille. Abbedissa vaeltelee keskikäytävällä ja odottelee saavansa viestin. Ensimmäisenä hän kuulee nimen, joka loppuu ”ini”. Ja kas, takarivissä nainen huikkaa siskonsa nimeksi Sinin. Tosin Abbedissan ini-loppuinen on vanhempi naishenkilö, Sini taas ei ole vanha.
Abbedissa vaihtaa paikkaa ja kertoo saaneensa viestin valokuva-albumista. Ja pian hän osoittaakin minua, toimittajaa. Säikähtäneenä nostan pääni lehtiöstä.
Ömisen, että juu, minulla on tietokoneella valokuvakansioita. Abbedissa kysyy, olenko yrittänyt kuvia selaamalla selvittää jotain. Epämääräisesti mumisen, että en oikeastaan.
Abbedissa koskee kättäni ja kertoo pian näkevänsä nimen Allu. Oikein harmittaa sanoa, että Allu ei nyt äkkiseltään sano mitään.
”Pyrin selvittämään”, Abbedissa sanoo.
Seuraavaksi hän näkee nimen Ulla.
Mutta kun ei tärppää.
Nimi on kuitenkin kirjoitettu kultaisella kynällä.
Minun kohdallani ei viesti auennut, mutta hakemalla Abbedissa saa sanomia, jotka jotkut paikalla olijat ymmärtävätkin. Eräs herra saa vanhemmalta mieheltä viestin. Se kertoo, että hän löytää vielä sopivat kengät. Mies ymmärtää tämän.
Mutta entä Allu?
Abbedissa poistuu, mutta ei siinä vielä kaikki. Paikalle saapuu eräs Saksassa toiminut sotilaslääkäri tohtori Fritz Hermann.
Hermann sitten kertoo asioita ihmisen mielestä ja elämästä.
Erästä naista askarruttavat vuodesta 2012 tehdyt ennustukset. Tapahtuuko jotain mullistavaa? Tuleeko maailmanloppu?
Hänen kanssaan Herman keskustelee tovin jos toisenkin maapallosta sun muusta.
Seppo alkaa huomautella ajan loppumisesta. Neljä tuntia on vierähtänyt.
Lopuksi esiintyvät vielä Elvis ja Kari Tapio. Miehekkäästi ja vaikuttavin elein, mutta eivät legendojen itsensä kuuloisesti. Elvis laulaa Love Me Tenderin ja komeasti polvistuukin erään yleisössä istuvan naisen eteen.
Enkelityttö Carmenin mukaan moni muukin edesmennyt olisi halunnut laulaa.
Tilaisuuden jälkeen tuntee olonsa vähän höynäytetyksi. Juttutuokio Aulikin kanssa saa taas uskomaan pieneen mahdollisuuteen, että jotain käsityskyvyn ylittävää on ehkä tapahtunut.
Transsista herännyt meediolaulaja on mukavan ja täysipäisen oloinen nainen, joka kertoo, ettei ole koskaan edes osannut laulaa.
Hän sanoo, ettei tiedä, mitä äsken on tapahtunut.
Elina Mäenpää
toimittaja@jyy.fi
Fakta:
Aulikki Plaamilla avautui vuonna 1981 kanava henkimaailmaan. Hän alkoi kehittyä syvätranssimeedioksi ,mikä tarkoittaa sitä, että Aulikin maallinen tietoisuus väistyy ja hän luovuttaa kehonsa henkimaailman ystävien ja auttajien käytettäväksi. Aulikin kehittäminen ja kouluttautuminen kesti kolme vuotta. Julkisen esiintymisen hän aloitti vuonna 1984 .
Aulikki ja Seppo Plaami ovat perustaneet Yhdysvalloissa asuessaan kirkon nimeltä Gate of Heaven Chapel. Kirkon tarkoituksena ei ole tuoda mitään uutta uskontoa, vaan auttaa ihmisiä kasvamaan heidän omassa uskossaan siten, että heissä vahvistuisi lähimmäisenrakkaus ja toisten auttamishalu. Aulikin ja Sepon ajatuksen kautta on perustettu Suomeen Kaariporttiystävät -niminen yhdistys.
Lähde: gateofheavenchapel.com