Hei fuksi! Jaan hieman vanhemman opiskelijan etuoikeudella muutamia mietteitä toivoen, etten kuulosta samalla liian paternalistiselta. Olet saanut tutustua uuteen kaupunkiin ja uuteen opinahjoosi kuukauden verran. Ensimmäiset kurssit ja ehkä jopa ensimmäinen tentti on ohi. Joku teistä on jo osittain muodostanut jo kuvan siitä, mitä oikein haluaa opinnoiltaan, mutta suurin osa todennäköisesti hakee sitä vielä. Lohdun sanana: itse haen sitä edelleen.Onneksi tiedän olevani lähempänä vastausta kuin opintojeni alussa.
Tunnustan, etten ole ollut ideaali opiskelija. En ole valmistunut viidessä vuodessa. Olen opiskellut hajanaisesti erilaisia kursseja ja käynyt kääntymässä toisilla ihan vain todetakseni, etteivät ne todellisuudessa kiinnostaneet itseäni yhtä paljon kuin vaikkapa kavereitani. Olen myös hakeutunut luottamustoimiin ja saanut sitä kautta perspektiiviä yliopiston sisäpuolelta ulos. Mitään näistä asioista en olisi saanut tehdä, jos olisin aikonut valmistua nykyisen opintotuen piirissä. En olisi saanut siis kokeilla eri oppiaineita, saati vaihtaa pääainettani. Silti tein valtaosan näistä asioista, enkä kadu, vaikka opintotukikuukauteni loppuivatkin juuri.
Opiskeluajan kuuluu olla kokeilun ja itsensä sivistämisen aikaa parhaimmillaan. Olen käynyt korvaamattomia keskusteluja kursseilla, jotka yksinkertaisesti näyttivät niin kiinnostavilta, etten malttanut pysyä niiltä pois. Uteliaisuus ja intuitio ovat antaneet lisähöysteen opintojen järjelliselle suunnittelulle, mutta samalla tulokset ovat olleet juuri sitä, mitä olen etsinyt ja mihin olen tietämättäni halunnut. Olen tehnyt tutkinnostani omanlaiseni: vetänyt viivoja pisteestä toiseen, vaikken sitä ihan heti ymmärtänytkään. Tässä ”yhdistä pisteet” -pelissä ongelmana – mutta myös sen hienoutena – on juuri se, ettei niitä voi yhdistää tulevaisuuteen. Ainoastaan jälkiviisaana voit huomata minkälaisen kuvion onkaan saanut aikaiseksi. Siihen asti pitää vaIn luottaa omaan vaistoon, joka toivottavasti sanoo, että on oikealla jäljellä.
Fuksit, olkaa monipuolisia, pysykää tiedonjanoisina ja totuudennälkäisinä.
Joachim
Kratochvil