Kapitalismi on free fal l-tilassa, paniikkitunnelmissa. Steve Jobsin kuoleman provosoima massahysteria peilasi kriisin fobioita: Kuinka meidän käy? Fanaattiset fanilaumat heittelivät omenan ronttoja ryöstöjärjestelmän Isä Aurinkoisen kyynelkosteille muistopaikoille, kauppojen portaille! Narsistis-megalomaaninen Tuomas Enbuske, uusliberalistisen lahkosaarnaajan pipoversio, puhkesi kyyneliin! Kiitos 1955–2011 oli ”eduriendolan kirjeenvaihdurimme” koomista kompurointia morbidissa mainoskampanjassa. Sen Big Idea oli riutuneen keksijän mätänevä kalmo.

Jobsin kuvia kantavat laumat versioivat Stalinin, Maon, tai Kim Il Sungin henkilökulttia. Orgastisissa rituaaleissa uskottiin, että historia on suurmiesten tuote. Riiston evankeliumia kuunneltiin silmät pyöreinä kuin Dalai Lamaa Köyhänperän kansakoululla. The Crowd oli saanut arvojohtajan. Hän tosin piti laumaa pilkkanaan (kuin Markku Koivisto). Opetuslapsille ei ollut ongelma, että Jobs oli buddhalainen ja miljardööri samassa nahassa. Anythin’ goes.

Apple blokkasi WikiLeaksin Yhdysvaltain hallituksen käskystä. Selitykset olivat sieltä, minne päivä ei paista. Yhtiön alihankkijat käyttävät lapsityövoimaa. Apple jätti Suzhoussa myrkyttyneet työntekijänsä kylmästi heitteille. Foxconnin Chengdun hiostus ruokailukieltoineen johti itsemurha-aaltoon – 16 menehtyi: iPad vaati uhrinsa. Johto ei vastaa työntekijöiden kirjeisiin. Uutta yrityskulttuuria? Brecht sanoisi: ”Kaikki ei suju hyvin, mutta propaganda on hyvää!”
Apple on osa sorron struktuuria. Mutta lauma ei välitä; se ”toistaa hänen nimeään” (E.Canetti, Masse und Macht). Eikä Aljosha huomaa Zosiman ruumiin löyhkää.

Jobs kuoli, kun alkoi kapitalismin surutyö; historian tehokkaimman lihamyllyn pitkät jäähyväiset. Ihmiset marssivat Wall Streetilla. Aave, joka kummittelee Amerikassa, ei – todellakaan – ole Jobsin haamu. Nähdäänkö jossain Halla-ahon visvainen uni: tankit köyhien kimpussa?

Pekka Manninen