Kauppakadun Appro valloitti taas syksyisen Jyväskylän.
Sikailua ja lämmintä kaljaa?
Tuhannet janoiset opiskelijat jonottavat päästääkseen lähtökarsinaan yliopiston päärakennuksen eteen. Lauma ajetaan aitaa vasten, ja lähtölaskenta kajahtaa. Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi! Portit avataan, mutta kukaan ei lähdekään juoksemaan juottoloihin, vaanryhmä valuu rauhallisesti kohti yläkaupungin ensimmäisiä ravintoloita.
Ylä-Ruth klo 18.43. Jonotusaika 7 minuuttia 50 sekuntia.
”Mä laitoin tosi paljon mun tukkaa, ja nyt se on jo ihan litistyny.”
Kauppakadun Approon otti tänä vuonna osaa yli 5000 opiskelijaa. Niin ison massatapahtuman järjestäminen ei ole ihan yksinkertaista.
Ravintoloiden haasteena on yrittää järjestää joukolle juomaa eteen mahdollisimman joutuisasti.
Ylä-Ruthissa shotteja kaadettiin laseihin jo tunteja ennen tapahtuman alkua.
”Lämmetähän ne kyllä kerkeää, mutta eivät ne ole tänne makustelemaan tulossa, vaan haluavat juoda nopeasti”, selittää Ylä-Ruthin ravintolapäällikkö Susanna Kuoppala.
Ravintolat myös täyttävät varastojaan hyvissä ajoin ennen Approa, sillä oluen loppuminen kesken olisi katastrofi.
”Täällä lähtöpäässä tarvitaan huimasti vaihtorahaa. Osallistujat osaavat varautua käteisellä, mutta kun kaikilla on se kaksikymppinen, niin rahanvaihto tuhansille kaksikymppisille on aikamoinen operaatio”, Kuoppala valottaa.
Vakiopaine klo 19.34. Jonotusaika 22 minuuttia 10 sekuntia.
”Vittu siel jatkobileis tulee olee jengii. Onneks mä oon siin vaihees jo niin kännis, ettei kiinnosta enää juoda. Eikä naisetkaa. Vaik oonhan mä nyt mukavan näkönen jätkä.”
Kauppakadun Approsta tulee monelle mieleen lähinnä lämpimästä kaljasta itsensä tolkuttomaan känniin juoneet haalaripellet. Testiryhmän havaintojen mukaan juomat olivat kuitenkin pääosin kylmiä ja hiilihapottallella. Humaltumaankaan ei pääse ainakaan kovin nopeasti, koska seuraavaa juomaa saa odotella. Ja odotella.
Vakiopaineessa joku jonottaja improvisoi spontaanin Stomp it -näytöksen, johon muut osallistuvat taputtamalla. Muuten jonottaminen on kyllä yllättävän tylsää.
Fiksu approilija olisi suunnannut yliopistolta suoraan alakaupunkiin, missä jengin hajaantuessa jonotus oli huomattavasti nopeampaa. Mutta ei tänne ole tultu järkevyyttä miettimään.
Vihreä Haltiatar klo 20.35. Jonotusaika 9 minuuttia 43 sekuntia.
”Tota…mä kyllä tilasin kaks shottia, enkä näitä oluita. No mut mä juon nää eka, ja tilataan sit uudet shotit”
Vihreässä Haltiattaressa käytännöllisyys on saanut väistyä viihtyisyyden tieltä. Kaikki pöydät ja tuolit on kasattu seinustalle, ja approilijat notkuvat orpona tyhjässä huoneessa.
Grand Star Cafen vuoropäällikkö Heli kertoo, että approilijoiden tuloon valmistaudutaan keräämällä baarista pois kaikki irtaimisto. Jopa lehtitelineet tyhjennetään.
”Kädet ristissä pelonsekaisin tuntein toivomme, että kaikki on hoksattu ja ilta on turvallinen ja mukava kaikille.”
Heli kertoo, että vaikka tapahtuma on yksi vuoden vilkkaimpia päiviä, varsinaisia järjestyshäiriöitä ja tappeluita ei ole. Vessoista löytyy joskus omia juomia ja jonossa yritetään etuilla.
”Mutta kun ikää on se 19–20 vuotta, niin eiväthän he ihan vielä ymmärrä, miten pitää käyttäytyä. Kaikilla meillä on ollut se vaihe, kyllä he vielä oppivat”, Heli pohtii.
Ale pub klo 21.48. Jonotusaika 18 minuuttia 4 sekuntia.
”Vittu mua vituttaa semmoset ihmiset, jotka ei voi käyttää kortsua. Niinku vaik mun veli. Se sanoo, et stondis lerpahtaa jo silloin, kun alkaa rullata.”
Appron ideana on kerätä juoduista juomista leimoja suoritustodistukseen. Kuuliainen approilija aloittaa suorittamalla ensimmäisenä vuonna approbaturin ja seuraavana cum lauden, edeten vuosi vuodelta kohti übertohtorin arvonimeä. Käytännössä kuka hyvänsä voi päättää suorittavansa mitä hyvänsä. Joissain baareissa suoritusleiman saa tiskiltä tilauksen yhteydessä, monissa paikoissa luotetaan osallistujan rehellisyyteen. Leimoja saa tilata ilmoittamansa määrän.
Ruma klo 22.11 Jonotusaika 2 minuuttia 56 sekuntia.
”Mä huomasin sil haalaris niit viittomakielen merkkejä. Mä sanoin, et aisul on noit. Se rupes sit viittoo jotain mulle ja mä vastasin englanniks, et ’Oh, yes!’ ja sit mä olin sillee ’Eiku’.”
Leimojen keräily alkaa tympiä, ja emme jaksa jonottaa narikkaan omiamme hakemaan.
Bar Explosive klo 23.20 Jonotus-aika 3 minuuttia ja 9 sekuntia.
”Oon kattonu Suomi24 profiileja. Siel on ’Mä oon mies Laukaasta, omakotitalo on, morsian puuttuu’. Mut en mä tiiä!”
Approilijat ovat siirtyneet jatkopaikkoihin, joten keskustan muissa kuppiloissa saa taas istua rauhassa. Tulee tunne, että olemme jääneet jälkeen muusta bileporukasta.
Senssi klo 00.23. Jonotusaika 13 minuuttia 11 sekuntia.
Vihdoin asiaan! Jatkobileet! Olemme tosin missanneet suorituksen enimmäisajan, emmekä oikein edes tiedä, mihin suoritusten kanssa olisi pitänyt mennä. Tuloksena 14 juodun juoman jälkeen on siis tyly hylätty. Senssissä bileet ovat täydessä käynnissä. Punahaalarinen ja sinihaalarinen suutelevat tanssilattian reunassa. Ympäristö- ja energiatekniikan opiskelija Jussa on tullut approilemaan Tampereelta asti. Jo toista kertaa. Tamperelaisia lähtijöitä oli tänä vuonna ainakin neljä bussillista.
”Lähdettiin hoitamaan ulkosuhteita. Jyväskyläläiset ovat äärimmäisen mukavia, avoimia ja sosiaalisia opiskelijoita. Vaikka olemme laulaneet Pikku Kakkosen Postia, on tultu iloisena vastaan”, Jussa riemuitsee.
Giggling Marlin, Freetime, London. Kello on puoli kahden ja puoli neljän välillä. Kahisemme haalareissa baarista toiseen. Suoritukset jäivät saamatta, emme nähneet sikailua. Kalja oli kylmää, eikä edes kovin kallista. Tässäkö tämä nyt oli?
Mutta aina oppii jotain uutta. Esimerkiksi sen, että Jyväskylän keskustassa on ainakin 31 baaria. Niitähän voi kiertää myös vakavana älykkönä samettibleiserissä.
Emmi Tuomisto