Taas on se aika vuodesta, kun JYYssä aletaan vääntää budjetista. Ja joka ikinen vuosi JYYsta löytyy pieni, mutta sitäkin enemmän mekkalaa pitävä ryhmä, joka ”haluaa nostaa keskusteluun JYYn kehitysyhteistyöhön käyttämät rahat”. Näiden ihmisten mielestä kehitysyhteistyö on vihervassaripaskojen hattarantuoksuista puiden halailua, joka ei johda mihinkään, vaan pelkästään heittää opiskelijoiden rahat taivaan tuuliin. Lisäksi he ovat perin järkyttyneitä siitä, että kaikki opiskelijat pakotetaan epäsuorasti jäsenmaksun kautta osallistumaan kehitysyhteistyöhön. Eihän aikuista ihmistä saisi mihinkään pakottaa, varsinkaan ituhippien maailmanparannukseen!

JYYn budjetista menee kehyyn suoraan ainoastaan kv- ja kehysihteerin palkka, josta kehyn osuus tekee reippaasti alle 60 snt per opiskelija vuodessa. Siitä summastahan kannattaakin nostaa älämölöä, varsinkin kun kehyprojektin tulokset esim. Intian Bharatpurissa ovat olleet erittäin hyviä: tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt, terveysvalistustus on vähentänyt ravintoaineiden puutostiloja ja vähentänyt sairauksia, naisten yrittäjyys ja itsenäinen taloudenhoito on lisääntynyt jne.
Mutta onhan se hirveää, että JYY riistää sinultakin 60 snt vuodessa tällaiseen.

Muutoin kehyvarat kerätään täysin vapaaehtoistoiminnalla, esim Ilokiven kehylounaslipuilla sekä vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Kehytoiminta perustuu – ja tulee jatkossakin perustumaan – vapaaehtoisuuteen ja aitoon haluun auttaa. Sen sijaan, että kitistäisiin tuosta 60 sentistä, meidän pitäisi olla hiton ylpeitä siitä, että meillä on ylioppilaskunta, joka tekee aktiivista kehitysyhteistyötä.
Ylioppilaskunnan ei pitäisi olla mikään sisäänpäinkääntynyt salaseura, vaan aktiivinen ja avoin vaikuttaja.

Kehitysyhteistyö ei myöskään ole minkään yksittäisen ryhmän oma missio, vaan vapaaehtoisten joukko koostuu hyvinkin erilaisista ihmisistä, joita yhdistää halu auttaa. Siihen joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä eri oppiaineista ja erilaisista poliittisista taustoista, ja hyvä niin. Kyllä meiltä kaikilta pitäisi löytyä solidaarisuutta edes sen 60 sentin verran vuodessa.


Virve Särkkä