Hyvinvointivaltion alasajosta tai muutostarpeesta on kirjoitettu nyt niin monta kansantajuista pamflettia, että luulisi päättäjienkin vähitellen ymmärtävän. Tuplatohtori Heikki Hiilamo on vahva asiantuntija muun muassa sosiaalipolitiikassa, mutta kirjaa voi pitää myös laajennettuna vaaliteesien esittelynä. Hän on vihreiden ehdokas Uudellamaalla.
Hiilamo terävöittää pointtejaan paikoin mielenkiintoisella ja ”mielenkiintoisella” tavalla. Ensin mainittua edustaa esimerkiksi niin sanotun hyvinvointivaltiokäyttäytymisen selittäminen evoluutiolla, jälkimmäistä sukunimien laskeminen rikkaimpien listalla.
Itse asiaan, uuteen hyvinvointivaltioon, päästään vasta kirjan lopussa. Siksi parannusten esittely eri yhteiskuntaryhmien (muun muassa työttömät, lapsiperheet) asemassa jää vähän tyngäksi. Opiskelijaa kiinnostanee ehdotus opintolainan takaisinmaksun muuttamisesta niin, että valtio tulee sitä enemmän vastaan, mitä vähemmän opiskelu tuottaa yksilölle. Eli ”sosiaalityöntekijä maksaisi opintotuestaan pienemmän osan takaisin kuin juristi”.
Keskeinen tavoite on muuttaa ajattelua: sosiaalituet tulisi nähdä mahdollisuuksia lisäävänä tuotantovoimana, eikä kustannuksina.
Jaana Siljamäki
”Radikaaleinta pamfletissa on otsikko”