Jyväskylä on luonteeltaan läpikulkupaikka. Tänne saavutaan ympäri Suomea opiskelemaan, kunnes valmistumisen jälkeen on käännettävä katse kohti uusia haasteita.
Yleensä rintamasuunta pyörähtää etelään. Korkeakoulutetun työvoiman valuminen pääkaupunkiseudulle on todistettu niin väitöskirjatason tutkimuksissa kuin empiirisin havainnoin. Syksyllä 2006 aloittaneen vuosikurssini opiskelijoista jo noin puolet on siirtynyt vehreämmille työ- tai opiskelumarkkinoille Helsinkiin.
Koska useimpien Jyväskylässä opiskelevien tie vie valmistumisen jälkeen muualle, kannattaa läpikulkukaupungista ottaa irti muutakin kuin tutkinto.
Tämän lehden keskiaukeamalla on esitelty, mitä kaikkea pitää tehdä ennen valmistumista – gradun ja tarvittavien kurssien lisäksi. Juttuun on listattu muun muassa museoita, opiskelijaravintoloita sekä poimintoja urheilu- ja kulttuurielämästä.
Lista on tietysti viitteellinen ja vain pieni puraisu kaikista mahdollisista vaihtoehdoista, mutta samalla hyvä osoitus siitä, kuinka moni päivittäin vastaan tuleva asia naapurustossa jää helposti huomaamatta.
Kevään korvilla Jyväskylän katukuvaan ilmestyy jälleen japanilaisia, jotka jalkautuvat busseista muun muassa Seminaarinmäelle räpsimään kuvia. Yksi turistien etapeista on tietysti Alvar Aalto -museo.
Seuratessani vierestä toissa keväänä japanilaisten retkeä selvisi myös itselleni, missä kyseinen museo sijaitsee. Oli korkea aika selvitäkin, sillä olin jo ehtinyt työskennellä kuukausia saman museon vieressä.
Ilmiö on tuttu lomamatkoilta. Vieraassa kaupungissa museot, teatterit ja urheilutapahtumat saattavat olla reissun päätarkoitus ja kohokohta, mutta kotikaupungissa tutuille asioille sokaistuu.
Omalta tarkistuslistaltani on yliviivaamatta vielä muun muassa Ilokivessä järjestettävä Väittelyilta sekä Seisomapaikkaklubi. Yritän korjata epäkohdat mahdollisimman pian.
Jyväskylä on siitä kätevä kaupunki, etteivät pitkät etäisyydet ainakaan estä tutustumista tarjontaan.
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi