Oslossa pidettäviin hiihdon MM-kilpailuihin valmistautuva Matti Heikkinen, 27, uskoo mahdollisuuksiinsa mutta ei puhu tavoitteistaan. Jyväskylän yliopistossa markkinointia opiskeleva hiihtäjä tietää, että samat teesit pätevät niin huippu-urheiluun kuin talouselämään: menestykseen tarvitaan päämäärätietoisuutta sekä pitkäjänteisyyttä ja välillä on otettava riskejä.
”Vuoden 2009 MM-pronssi helpotti elämää. Kun saa tietynlaisen statuksen urheilijana ja näyttää, että pystyy hiihtämään kansainvälistä vauhtia ja tekemään hyviä tuloksia, ei tarvitse uhrata niin paljon energiaa urheilua tukevien asioiden järjestelyyn.
Moni aina kysyy, oliko mitali yllätys. Ei se ollut itselleni. Tiesin aina, että jos kaikki menee hyvin, on mahdollisuudet mihin vaan. Olen hiihtänyt 9-vuotiaasta asti ja ollut ammattiurheilijana 7–8 vuotta. Kun pystyy nousujohteisesti ja järkevästi töitä tekemään, joskus on tulostakin tultava.
Urheilu on semmoista aaltoliikettä. On hyviä jaksoja ja huonoja jaksoja. Molemmista vain on selvittävä.
Viime vuonna oli huonoa tuuriakin. Tour de Skin kuormitus olympialaisten alla oli vähän liikaa. Mutta urheilu on riskien ottamista. Oma toimintatapa on ollut sellainen, että asioita ei varmistella. Jos halutaan tehdä kovia tuloksia, on myös riskejä siedettävä. Niin urheilussa kuin talouselämässä.
Hiihtourani alkoi, kun näin paikallislehden ilmoituksen hiihtokilpailusta. Otin yhden kaverin matkaan ja lähdettiin hiihtämään. Menin sieltä paikallisen Kainuun Hiihtoseuran harjoituksiin ja jäin sille tielle.
Saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta varmaan jo 9–10-vuotiaana mietin, että hiihto on mun laji ja haluan kokeilla tässä rajojani. Viimeistään silloin kun voitin ensimmäisen nuorten Suomen mestaruuden 16-vuotiaana, tein päätöksen, että tämä katsotaan loppuun asti. Eikä loppua vielä näy.
Pelasin pesäpalloa 6–14-vuotiaana, mutta hiihto oli sellainen laji, jossa pääsi itse määräämään omasta tekemisestään ja tulosvastuu oli koko ajan niskassa. Kestävyysurheilussa pääsee mittaamaan omia rajoja äärimmilleen. Se on haasteellista, mutta myös palkitsevaa.
Juureni ovat Kajaanissa ja seurani Vantaan Hiihtoseura, mutta asun Jyväskylässä ja olen jyväskyläläinen. Mulla on noin sata opintopistettä koossa, mutta tänä vuonna en ole tehnyt opintoja. Olen ollut poissaolevana yliopistolla ensimmäistä kertaa.
Tarkkaa suunnitelmaa opintojen suhteen ei ole, koska pyrin tekemään asioita urheilun ehdoilla. Tämä on kuitenkin aika lyhyt aika elämästä – kun rauta on kuumaa, sitä on taottava.
Urheilijan kannalta opintoaikojen rajoittaminen on täysin typerää. Jos on urheilijoita, jotka haluavat opiskella ja viedä asioita sillä saralla eteenpäin, rajoittaminen torppaa täysin mahdollisuudet. Eihän esimerkiksi mun lajissa opintoja pysty tekemään siinä ajassa, joka on määrätty. Urheilun takia minulla on vuodessa noin 200 matkapäivää.
Meillä ei nuoria, nousevia urheilijoita tueta. Jos haluat oikeasti huipulle, pitää luoda oma tukiverkosto. Nopeus- tai taitolajissa voit olla huipulla jo 17–18-vuotiaana, mutta hiihdossa olet huipulla ehkä 24-vuotiaana. Siinä on kuusi sellaista vuotta, jolloin ei tule tulosta, mutta pitäisi kerätä rahoitus touhuun ja tehdä sitä ammattimaisesti – olet aika omillasi.
Suomessa pitäisi saada tietty konsepti ja perusraamit, joihin urheilija tuotaisiin. Annettaisiin mahdollisuus tehdä työtä ja kokeilla rajat. Aika monella urheilu tyssää siihen, kun alkaa opiskelut.
Meidän lajiin pitäisi saada semmoisia ihmisiä, jotka pystyisivät luomaan uuden brändin. Jos naisten viestiä olympialaisia katsoo 1,5 miljoonaa suomalaista, mikä muu laji kerää niin paljon katsojia? Ehkä jääkiekon MM-finaali. Hiihdossa on valtava potentiaali, mutta sitä ei osata hyödyntää.
Itselläni on paljonkin ideoita ja ajatuksia hiihdon suosion nostamiseksi, mutta jos ei ole pohjaa ja rakennetta minkä ympärille toimintaa luodaan, ei voi mitään odottaa. Aivan perustekijöistä pitäisi lähteä viemään asiaa eteenpäin. Kyllähän näitä muitakin järjestöjä ja instituutioita Suomessa riittää, joissa asiat ovat vielä 1970-luvulla.”
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi
Hiihdon MM-kisat Oslon Holmenkollenilla 24.2.–6.3.2011.