Opiskelijabileiden järjestämisessä vain mielikuvitus on rajana.
Viideltä tammikuisena perjantai-iltapäivänä Jyväskylän yliopiston opiskelijoista koostuva ystäväporukka soittaa kasvatustieteitä opiskelevan Roosa Huovisen, 20, ovikelloa Keskussairaalantiellä.
Tätä iltaa on odotettu kauan ja illan kulku on tarkkaan suunniteltu. Reilussa kuudessa tunnissa on tarkoitus kiertää läpi kaikkien ystäväporukkaan kuuluvien kodit, ja jokainen tarjoaa vuorollaan kaikille itse valitsemansa juomat.
Pääasiassa toisen vuoden kasvatustieteiden opiskelijoista koostuva kaveriporukka sai idean kotiappro-nimellä kulkevista juhlista jo viime kesänä, kun fuksivuoden aikana tiiviiksi hioutunut kaveriporukka vietti kesää eri paikkakunnilla.
Kotiappro on saanut inspiraationsa yhdeltä Jyväskylän suurimmalta opiskelijatapahtumalta, Kauppakadun Approlta. Kotiapprossa tosin kierretään Jyväskylän keskustabaarien sijasta ystäväporukan koteja.
Kotiappron ideana on rikkoa perinteistä ”etkoilta baariin” –kaavaa, kokeilla jotain uutta ja samalla vierailla kaveriporukan jäsenten uusissa kodeissa.
Ja mikä parasta, kukaan ei joudu yksinään ongelmiin naapureiden kanssa sillä rellestys tapahtuu tasapuolisesti kaikkien kodeissa.
Huovinen on valmistanut vierailleen mojitot ja ilmassa on innostuksen ja odotuksen tunnelmaa.
”Tätä iltaa on odotettu, nyt nostetaan malja kotiapprolle”, Huovinen hehkuttaa avajaispuheessaan.
Huovisen tarjoilemat mojitot on nautittu ja on aika siirtyä kotiappron toiseen kohteeseen, kasvatustieteilijä Ammi Mikanderin, 22, kaksioon Mäki-Mattiin.
Ammi tarjoilee vierailleen tammikuisen pakkassään pelastukset, kuumat minttukaakot maustettuna vaahtokarkeilla.
Koska kotiapprossa siirrytään paikasta toiseen samassa porukassa, ei juomien valmistuksesta oteta stressiä. Ammi tosin on järjestänyt itselleen apulaisen. Poikaystävä Juuso tarjoilee tottuneesti porukalle popcorneja.
Pian otetaan suunta kolmatta pysäkkiä, rohkeimmat naukkailevat matkalla lämmikettä omista pulloistaan.
Vapaudenkadulla emännöivät luokanopettajaopiskelija Jenni Luoto, 22, sekä kasvatustieteiden opiskelija Maria Anttila, 22. Kun emäntiä on kaksi, on myös juomia tarjolla tuplasti.
Ensin aloitetaan raikkailla mangosmoothieilla ja jälkiruuaksi nautitaan tujakat minttupaukut. Erityisesti minttupaukut ajavat asiansa ja kotiapproilijoissa on havaittavissa ensimmäisiä hiprakan merkkejä.
Tämä Jyväskylän yliopiston yhdistämä ystäväporukka on pitänyt yhtä jo lähes pari vuotta. Jo heti fuksivuoden alussa porukka muotoutui tiiviiksi kokoonpanoksi. Mitä opiskelu olisikaan ilman ystäviä?
Monet muuttavat kotikaupungeistaan Jyväskylään opintojen perässä, ja opiskelukavereista muodostuu monelle perheen kaltainen turvaverkko. Jenni Luoto on kokeillut elämää Jyväskylässä myös ilman tuttua kaveriporukkaa. Hän vietti viime kesän Jyväskylässä kesätöissä, kun muut suuntasivat eri puolille Suomea töiden perässä.
”Kyllä aluksi pelotti, mitä kesästä tulee ilman tätä porukkaa. Tiiviin kaveriporukan jättämä sosiaalinen aukko piti täyttää, ja piti tavallaan nähdä vaivaa vapaa-ajan eteen”, Luoto muistelee.
On aika jatkaa matkaa kotiappron ainoan miesvahvistuksen, terveystieteitä opiskelevan Ville Niemen, 22, luokse Kauppakadulle. Miehekkääseen tyyliin Niemi tarjoilee ystävilleen oluet suoraan tölkeistä. Naiset eivät ylläty, koska Niemi tunnetaan oluen ystävänä.
Kun tölkit on tyhjennetty, on aika startata kohti appron viidettä kohdetta. Kasvatustieteilijä Sanna Erosen, 21, luona Yliopistonkadulla nautitaan appelsiiniboolia. Booli on Sannan bravuuri, ja sen tujakka terästys nostattaa porukan selväpäisimmätkin juhlatunnelmaan.
Matka jatkuu Yliopistonkatua alaspäin kohti niin ikään kasvatustieteitä opiskelevan Miina Väisäsen, 22, kotia. Väisänen on järkeillyt, että tässä vaiheessa pieni piristys tekee varmasti terää ja hän sekoittaakin vierailleen kossubatteryt.
Kotiappron suunnitelmaan kuuluu, että jokainen pitää kodissaan puheen. Kuten lähes kaikki muutkin, Miinakin päätyy puheessaan ylistämään rakasta ystäväporukkaa.
”Te olette niin mahtavia ja te tunnette mut läpikotaisin. Vaikka mulle nyt sattuisi jotain, te osaisitte kertoa mun elämästä lähes kaiken.”
Illan toiseksi viimeiset juomat tarjoilee lakritsifaniksi tunnustautuva kasvatustieteilijä Saara Kaksonen, 22. Kaksonen tarjoilee ystävilleen lakushotit ja jatkaa puheessaan siitä, mihin Väisänen lopetti.
”Ilman teitä Jyväskylä ei tuntuisi kodilta”, Kaksonen sanoo, ja drinkkien herkistyttämä ystäväporukka kyynelehtii vieressä.
Kotiappro huipentuu Hanna Lehikoisen, 20, ja Ella Valkolan, 21, kotiin Kävelykadun koillispäähän. Loivaa siksakkia kävelevä porukka on napannut nakkikioskilta mukaan hiukopalaa.
Ei ole ihme että rasvainen ruoka houkuttaa, onhan drinkkejä kumottu jo liki kuusi tuntia. Juhlatunnelma ja desibelit ovat korkealla, mutta naapurit toivovat kotiappron päättyvän pian. Onneksi on ehditty edetä viimeiseen kohteeseen ennen kuin huomautukset alkavat.
Muutenkin ilta on suhteellisen onnistunut, vaikka humaltuneessa kaveriporukassa draamakohtauksiltakaan ei täysin vältytä. Koska kotiapproon olisi halunnut osallistua enemmänkin porukkaa, oli illanvietto rajattava vain ydinporukan tapahtumaksi, eikä mielipahalta vältytty.
Illan viimeiset juomat kruunaavat illan persoonallisuudellaan: tarjolla on Anteroiksi nimetyt viinapaukut, joissa lilluu kirsikkatomaatit. Lehikoisen ja Valkolan puheet tiivistävät ystäväporukan hengen: he pitävät puheet yksitellen kaikille osallistujille.
Anniina Korpela