Nykypäivän korkeakouluopiskelijat ovat hämmentävän ja turhauttavan ristiriidan keskellä. Vallanpitäjät tahtovat meidän opiskelevan päätoimisesti ja tuloksellisesti. Suomalaisilla elinkustannuksilla tämä ei kuitenkaan onnistu pelkällä nykyisellä opintorahalla. Useimpien on hankittava lisätuloja opiskeluaikaisista joustotöistä. Tämä hidastaa valmistumista, joten sen oikeaksi vaihtoehdoksi tyrkytetään lainanottoa. Ymmärrettävistä syistä kaksi lamaa kokenut sukupolvi ei kuitenkaan vapaaehtoisesti halua velkaa.
Meitä vaaditaan valmistumaan ”joutuisammin” kuin yksikään edeltävä sukupolvi, mutta kumma kyllä valmistumista lykkäävä työmme kelpaa samanaikaisesti joka osoitteeseen. Töissä opiskelijat kehittävät tietenkin myös omia taitojaan, mutta harvemmin todetaan, millaiset ostajan markkinat työvoimallemme vallitsevat. Olemme koulutettuja, sosiaalisesti taitavia ja trenditietoisia, mutta myös joustavampia, kiltimpiä ja oikeuksiamme tuntemattomampia kuin koskaan ennen – ja meissä löytyy, keistä valita.

Opiskelijat voivat siis syystä huutaa yhteiskunnan edessä, että koettakaa nyt edes päättää, miten päin suuret odotuksenne asetatte. Sitä kuuluisaa jotakin rotia odotellessa meidän tulee kuitenkin itse naulata omat vaatimuksemme palatsien oviin.
Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla opiskelijajärjestöt satsasivat voimavaransa Nouse jo! -kampanjaan opintorahan korottamiseksi. Uusi hallitus korottikin opintorahaa 15 prosentilla, mutta samalla korkeakouluopiskelu nostettiin ennennäkemättömällä ja ennalta-arvaamattomalla tavalla maan poliittiseksi silmätikuksi. Korotuksen vastakkaisessa vaakakupissa painavat yliopistot kovakätiseen kilpailuun usuttanut uusi yliopistolaki sekä opetusministeriön työryhmissä väläyttelemät lukukausimaksut, kurinpitokeinot ja opintorahan muodonmuutos lainaksi. Vanhamuotoiset yliopistot tuskin olivat markkinapaineista vapaita sivistysparatiiseja, mutta neljän vuoden ruokkoamisen jälkeen opiskelua ei enää tunnista entisekseen.
On taas vaalikevät ja poliittinen eliitti yrittää jälleen parhaansa mukaan vaieta suunnitelmistaan. Opiskelijoilla ei ole enää varaa sikoihin säkeissä. Poliitikot on laitettava sitoutumaan tavoitteisiimme ennen vaaleja, eivätkä neljän vuoden risujen jälkeen yksittäispakatut viidentoista prosentin porkkanat enää tule riittämään.

Joonatan Virtanen

Kirjoittaja on JYYn hallituksen puheenjohtaja.