Cheertanssijoukkue Campuksen Koonto uusiutuu vuosi toisensa jälkeen. Edessä on jälleen muutoksia.
Ponnariletit, jumppatopit, käsissä heiluvat hopeiset pompomit. Campuksen Koonto pomppii, kun kaiuttimista soiva musiikki lyö komppii.
Jäähallin yläkerran tanssisalissa harjoitteleva Campuksen Koonto treenaa hyppyjä, askelsarjoja ja piruetteja aivan kuten ennenkin. Vielä vuoden alussa joukkueen tulevaisuus oli kuitenkin vaakalaudalla.
Pääosin liikuntapedagogiikkaa yliopistossa opiskelevista naisista koostuva cheertanssijoukkue oli kuihtumassa, sillä kaksi koontolaista on seuraavalta kilpailukaudelta pois opiskelijavaihdon vuoksi ja yksi tanssija muuttaa valmistumisensa myötä Jyväskylästä.
Muutama poissaolo kymmenen hengen ryhmästä lohkaisee välittömästi ison loven rinkiin.
”Viime treeneissä kuitenkin selvisi, että joukkueella on tulevaisuus. Saimme kolme uutta jäsentä ryhmään”, Maria Kitola ja Tuulia Kalliokoski kertovat.
Koonnolle tilanne ei ollut uusi. Joukkue on tottunut elämään muutoksessa, sillä opiskelijaporukassa luontaista vaihtuvuutta on ymmärrettävästi paljon.
Campuksen Koonnon juuret ulottuvat 1990-luvun alkupuolelle. Seuran perustajajäseniin kuuluu muun muassa henkilökohtaisen MM-kullan kilpa-aerobicissa voittanut Tuuli Matinsalo. Koonnon tilillä on maailmanmestaruus myös joukkueena: se voitti joukkuevoimistelun historian kautta aikain ensimmäisen MM-tittelin vuonna 2000.
Voimistelusta yhä tanssillisempaan suuntaan edenneen ryhmän nykyinen päälaji on cheertanssi, ja kilpailuissa joukkue on kantanut nimeä Campuksen Koonto Dance Team.
Cheerleadingista kirkkaimmat saavutukset tulivat vuonna 2007, kun Koonto sai SM-hopeaa ja sijoittui EM-kilpailuissa viidenneksi.
Viime vuosina SM-kisoista on tullut vain katkeria neljänsiä sijoja, mikä on tarkoittanut EM-kisojen ulkopuolelle jäämistä.
Koonto on hakenut joskus apua muun muassa koreografioihin ammattilaisilta, mutta muuten joukkue toimii ilman valmentajaa.
”Suurin osa joukkuelaisista opiskelee liikuntapedagogiikkaa, joten välillä tuntuu, että salissa on kymmenen opettajaa”, Kitola hymyilee.
”Meillä on hyvä porukka ja hyvä henki. Ei tule skismoja”, Kalliokoski jatkaa.
Noin kymmenen hengen ryhmään otettaisiin mielellään lisää jäseniä. Cheertanssitaustaa ei välttämättä tarvita, eikä sitä ollut monella nykyiselläkään jäsenellä.
Esimerkiksi Kallikoski on harrastanut taitoluistelua, joukkuevoimistelua sekä kilpa-aerobicia. Kitolalla on telinevoimistelu- sekä tanssijatausta ja lisäksi hän pelaa pesäpalloa Jyväskylän Valossa.
Uusille mahdollisille jäsenille Kalliokoski ja Kitola lupaavat hauskoja kisareissuja, esiintymisiä ja mukavaa oheistoimintaa, eikä kilpailla tarvitse verenmaku suussa.
Vaikka joukkue koostuu nykyisin pelkästään naisista, ei ryhmän tai lajin mikään sääntö kiellä miehiä tulemasta mukaan.
”Totta kai, tervetuloa. Poikien ei tarvitse käyttää huiskia, jos sitä pelkää”, Kalliokoski kertoo.
Koontoon pyrkivällä pitää tosin olla hallussaan hyvä motoriikka, liikkuvuus sekä tanssitaidon perusteet. Siinä muutama syy, miksi mieshakijoiden määrä on ollut nollassa.
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi