Yliopiston käytänteet työharjoittelun tukemisessa vaihtelevat tiedekunnittain.
Vaikka opiskelija löytäisi unelmiensa työharjoittelupaikan, voi ilo kääntyä pettymykseksi. Sopiva paikka ei nimittäin ole takuu harjoitteluun myönnettävälle tuelle.
Taloustieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Olli oli löytänyt mieluisan työharjoittelupaikan ulkomailta julkiselta sektorilta, mutta ei saanut siihen rahoitusta.
”Se ei tietenkään ole epäreilua, että kaikille ei myönnetä rahoitusta, mutta systeemi, jolla sitä myönnetään, on aika erikoinen.”
Olli ei saanut rahoitusta, sillä hänellä ei ollut tarvittavaa määrää opintopisteitä pääaineesta suoritettuna. Sataan asetettu raja jäi neljän opintopisteen päähän.
”Eniten prosessissa jäi kaivelemaan se, että ensin kehotettiin käyttämään paljon aikaa hakemusten tekemiseen, joka lopulta osoittautui täysin turhaksi. Toisaalta systeemin päättömyys on siinä, että kuka tahansa, jolla on paljon opintopisteitä, saa harjoittelurahoituksen, vaikka ei aio sitä hyödyntää.”
Esimerkiksi pari Ollin kaveria kertoi hakeneensa rahoitusta ”varmuuden vuoksi”, vaikka harjoittelupaikan hakeminen ei kyseisenä vuonna ollut edes heidän suunnitelmissaan.
”Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka moni rahoituksen saanut loppujen lopuksi suoritti harjoittelun.”
Taloustieteiden tiedekunnassa harjoittelurahoitusta haetaan tammi-helmikuussa, ja tuen saa noin puolet hakijoista. Viime vuonna tukea sai 23 opiskelijaa. Opiskelijoita laitetaan nokkimisjärjestykseen muun muassa opiskeluajan ja opintomenestyksen mukaan.
”Se on tietysti hankalaa, että rahoitusta hakiessa ei ole tietoa harjoittelupaikasta, mutta tällä tavalla opiskelijoita voidaan kohdella tasavertaisesti”, tiedekunnan osastosihteeri Marja Wollenberg toteaa.
Wollenberg tietää, että vuosittain joitakin rahoituksen saaneita jää ilman harjoittelupaikkaa, ja toisaalta paikan saaneita ilman rahoitusta. Esiin tulleet tapaukset ovat hänen mukaansa kuitenkin harvinaisia, lähes yksittäisiä.
”Ainakaan minun tietooni ei ole tullut, että käytäntöä tarvitsisi muuttaa. Palautetta opiskelijoilta tulee tosin hirveän vähän.”
Ollin kertomus ei yllätä yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden uraohjaaja Annamari Rovamoa.
”Kuulostaa tutulta. Olen törmännyt hyvin, hyvin usein tällaisiin tapauksiin”, Rovamo yliopiston toteaa.
Rovamon mukaan suurin syy ongelmatapauksiin on yliopiston kirjavat käytännöt työharjoittelun rahoituksen myöntämisessä. Tiedekunnat ja laitokset ohjaavat opiskelijoita harjoitteluun ilman yhtenäisiä ohjeita.
Rovamon mukaan laitosten käytänteet työharjoittelun rahoituksessa voi jakaa kolmeen kategoriaan:
Ensimmäisessä laitos myöntää tuen opiskelijalle, vaikka harjoittelua ei olisi vielä sovittu. Toisessa mallissa tuki kohdennetaan ennalta määritetylle harjoittelupaikalle ja kolmannessa rahoitus myönnetään vasta sitten, kun opiskelija on järjestänyt itselleen työharjoittelun.
Rovamo uskoo, että rahoituskuvion voisi järjestää yliopistolla järkevämmin. Se vaatisi kuitenkin perusteellista remonttia nykyisiin käytäntöihin ja yhteisiä pelisääntöjä laitosten välille.
Haastateltavan nimi on muutettu.
Ulkoministeriö parantamassa tapojaan
Omia ongelmia harjoittelupaikkakiemuroihin tuovat työnantajat. Yliopiston kannalta murheenkryyni on ollut pitkään esimerkiksi ulkoasiainministeriö, joka on tarjonnut houkuttelevia työharjoittelupaikkoja opiskelijoille, mutta ei ole suostunut osallistumaan kustannuksiin ollenkaan.
Viime keväänä UM muutti kuitenkin linjaansa ja alkoi tukea jokaista harjoittelijaansa noin tuhannella eurolla eli yhden kuukauden palkalla.
Ulkoministeriön alaiset edustustot – Suomen suurlähetystöt, konsulaatit ja EU-edustustot – jäivät edelleen asetuksen ulkopuolelle, eivätkä ne maksa opiskelijaharjoittelusta mitään.
”Edustustojen harjoitteluasiaa mietitään syksyllä, ja siihenkin tulee mahdollisesti muutos. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuen pitäisi olla sama myös edustustoissa”, UM:n hallinnollinen ulkoasiainsihteeri Helena Selkäinaho kertoo.
Jyväskylän yliopiston periaatteena on, että työnantaja maksaisi kolme kuukautta kestävästä harjoittelujaksosta vähintään yhden kuukauden palkan. Muun muassa humanistinen tiedekunta kieltäytyy välittämästä harjoittelupaikkoja opiskelijoilleen, jos työnantaja jättää kaikki kustannukset yliopistolle.
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi