Syksyisin opiskelijoita on tapana muistuttaa siitä, että on tärkeää tehdä muutakin kuin opiskella. Ohje toistuu tässäkin lehdessä monta kertaa: on tärkeää tutustua uusiin ihmisiin, on tärkeää saada uusia kokemuksia ja on tärkeää välillä levätä.
Se on aivan totta. Opiskelijaelämää ei löydä ummehtuneista luentosaleista – ainakaan pelkästään sieltä.
Mutta vaikka niin kutsuttu muu elämä on tärkeää, pitäisi opiskelun olla yliopiston kova ydin myös opiskelijalle. Kyllä – voi jälkeenpäin harmittaa, jos jättää ainejärjestötoiminnan kokonaan väliin. On kuitenkin erittäin tärkeää muistaa käydä myös luennoilla ja tenteissä. Yliopistossa on kivaa, mutta opiskelijaelämään ei saa jämähtää.
On tärkeää muistaa valmistua ja siksi opiskella.
Opinnoissa ei silti ole oleellisinta se, muistaako tenttikirjojensa sisällöt kannesta kanteen. Paljon tärkeämpiä ovat sen sisällön synnyttämät ajatukset, keskustelut ja analyysit: haparoivat ensiaskeleet oman tieteenalan parissa.
Harjoituksiin, esseisiin, kandidaatintutkielmiin ja lopulta siihen graduun kannattaa suhtautua vakavasti, vaikka ne eivät elämän ja kuoleman kysymyksiä olekaan.
On tärkeää oppia ajattelemaan kuten tieteilijä – ei siksi, että kaikista tulisi professoreja, vaan siksi, että analyyttisestä ajattelutavasta on hyötyä myös yliopistoa ympäröivässä maailmassa.
Tärkein asia, minkä yliopistossa voi oppia, on oppia ymmärtämään ja arvostamaan myös omien mielipiteiden vastaisia näkökantoja.
Se ei tarkoita, että kaikelle pitäisi nyökytellä hyväksyvästi. Pikemminkin se tarkoittaa perusteiden tivaamista ja jatkokysymysten tekemistä. Kriittistä suhtautumista myös omiin näkökantoihin. Kenties väärässä olemisen myöntämistä.
Yliopistossa on tärkeintä oppia ajattelemaan, koska on niin paljon niitä, jotka eivät sitä harrasta. Luentosalit ovat ummehtuneita vain, jos opiskelijat eivät keskustele ja kyseenalaista – pidä elämää – siellä.
Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi