Kun kesäfestari kohtaa talousvaikeuksia, luotetaan kotimaiseen. Kaustisen kertaalleen konkurssiin haetut mutta siltä kuitenkin pelastuneet kansanmusiikkijuhlat tukeutuivat pääjuhlapäivänään lauantaina pitkälti omalta paikkakunnalta ponnistaneisiin nimiin ja näiden tuttaviin. Varsin onnistuneessa Lauantai sauna -konsertissa kuultiin nuoremman polven kaustislaisten muusikkojen lisäksi muun muassa viulisti Arto Järvelää, metallilaulaja Timo Rautiaista ja etno-Emmalla palkittu romanilaulujaa Hilja Grönforsia. Ja sehän yleisölle maistui: vaikkei päälavan tunnelma tavoittanut aivan festivaalin huippuvuosien huumaa, konsertille osoitettiin lopulta suosiota seisaallaan.
Konsertin taustalla oli festivaalien lähipiirissä syntynyt hämmennys siitä, miksi tappiota tekeville juhlille kuljetettiin esiintyjiä muualta, vaikka omasta kylästä löytyisi tekijöitä. Monen kesäfestivaalin kohdalla voisi kysyä samaa: onko ulkomainen esiintyjä joskus vain pelkkä statuksen nostattaja ja kotimaiset suosikit tuovat rahat sisään?
Vastaus on kenties sekä kyllä että ei. Hyvänä esimerkkinä voi toimii niin Kaustisella kuin Jyväskylän Kesässä esiintynyt yhdysvaltalainen Cedric Watson Bijou Creole -yhtyeineen. Watson vieraili Suomessa nyt ensimmäistä kertaa, mikä on toki molemmille festivaaleille imagovoitto. Kummallakin festivaaleilla kotimaiset artistit keräsivät kuitenkin suuremman yleisömassan: Jyväskylässä tapahtumateltan täytti Polkabilly Rebels, Kaustisella suosiosta kilpailivat lukuisat muut suomalaisesiintyjät. Toisaalta Watsonin keikat olivat molemmilla festivaaleilla varsin korkeatasoiset ja paikalle vaivautuneet saivat rahoilleen vastinetta – Jyväskylässä peräti liki kolmen tunnin edestä. Kaustisella yhtyeen saattoi bongata peräti iltanuotiolta – yhdysvaltalaisvieraat eivät olleet malttaneet lähteä nukkumaan hyvän festarifiiliksen myötä. Mainioiden keikkojen lisäksi juhlatunnelmaa nostatettiin siis myös vapaalla.
Lopulta tosin on niin, että festareiden yleisömäärät saattavat hyvinkin olla henkimaailman juttuja: Jyväskylän Kesä pääsi tavoitteeseensa, varsin hyväfiiliksinen Kaustinen jäi omastaan hieman jälkeen. Toivoa sopii, että Kaustisella juhlitaan vielä ensikin kesänä, vaikka talousvaikeuksien ajat tuskin ovat ohi.
Marja Honkonen