Nyt kun meillä skribenteillä on kevättä rinnassa ja koirankakkaa kengässä, tuotamme lehtiin tuhansia koirankakka-aiheisia kirjoituksia, sillä keväisin tulee käydä kriittistä mediakeskustelua koirankakasta.
Kyse on siis siitä, että koiraksi kutsutun nisäkkään takaosassa sijaitsevasta aukosta tipahtelee kadulle pökäleitä, joista sitä narussa kuljettava nisäkäs, ihmiseksi luokiteltu, ei näytä olevan lainkaan tietoinen. Se johtuu siitä, että kavala elikko ajoittaa likaiset puuhansa juuri niihin hetkiin, jolloin sen ihminen sattuu katsomaan eri suuntaan.
Kakkadiskurssi on kuitenkin vain osa laajempaa ilmiötä, nimittäin kevätraivoa, josta kärsii joka toinen suomalainen. Kevätraivon aiheuttaa valon lisääntymiseen liittyvä havahtuminen toisten ihmisten kertakaikkiseen ärsyttävyyteen.
Koirankakkaterroristien lisäksi kevätraivosta kärsivien tilaa pahentavat erityisesti ilakoitsijat. Ilakoitsijat hehkuttavat kaikkialla (erityisesti sosiaalisessa mediassa mutta myös kahvipöytäkeskusteluissa), kuinka IHANAA on, kun lintu vinkuu puussa ja luonto herää blaa blaa tai kuinka TÄYDELLINEN JA IHAN PARAS oma poikaystävä tai puoliso tai äiti on.
Kevätraivoa pahentavat myös keskustelupalstoilla laiduntavat nettirasistit ja muut naudat, suvaitsevaisuudellaan hurskastelevat kulttuurirelativistit, jotka ovat oppineet Niin Hirmuisen Paljon afrikkalaiselta ystävältään ja lyövät hänellä päähän kaikkia vähemmän valaistuneita, säälipisteitä keräävät poliitikot, hitaat eläkeläiset, tuulipukuiset keski-ikäiset, typerät teinit, meluisat ja tauteja levittävät lapset, rumat vauvat, toiset kevätraivosta kärsivät kolumnistit ja pedofiilipappeja hyysäävä paavi, joka olisi pitänyt panna rautoihin jo useita valkoisia savuja sitten.
Kaamosmasennukseen suositellaan kirkasvalolamppua. Se ei kevätraivoon auta.
Sen sijaan kannattaa rakentaa oma pimiö, tai jos rahat riittävät, kunnon deprivaatiokammio. Ohjeet rautakaupasta.
Pasi Ilmari Jääskeläinen