Yliopistojen yhteisiä verkko-opintoja ei enää koordinoida valtakunnallisesti. Syynä on rahoituksen puute.
2000-luvun alussa muodostettu Suomen virtuaaliyliopisto -konsortio lopettaa toimintansa tämän vuoden lopussa. Internetissä tapahtuvaa yliopisto-opiskelua ei jatkossa enää johdeta valtakunnallisesti.
Opetusministeriön rahoituksella käynnistetty yliopistojen yhteinen projekti kaatui taloudellisiin seikkoihin.
”Opetusministeriö rahoitti meitä lähes kymmenen vuotta, alkuvuosina reilusti, sitten vähemmän ja tänä vuonna ministeriö ei rahoita suoraan enää lainkaan. Ministeriö on päättänyt, ettei yliopistojen yhteisiä projekteja rahoiteta, vaan yliopistot yhdessä rahoittavat ne”, Suomen virtuaaliyliopisto -konsortion puheenjohtajana vuodesta 2003 toiminut Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson kertoo.
Yliopistojen yhteinen rahoitus ei toteutunut. Suomen rehtorien neuvosto käsitteli vuoden 2008 lopussa virtuaaliyliopiston rahoituksen tulevaisuutta ja kirjoitti kannanoton, jossa se esitti virtuaaliyliopiston lakkauttamista ja rakenteiden hallittua purkamista. Jakobssonin mukaan kannanotto ei ollut yllättävä.
”Oli keskusteltu jo pitkän aikaa, että pitäisi löytää uusi tapa toimia.”
Virtuaaliyliopisto perustettiin vuonna 2001 edistämään tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa ja opiskelussa. Teknologian hyödyntäminen tarkoitti monessa tapauksessa myös sitä, että kursseja pystyi suorittamaan miltä paikkakunnalta tahansa, sillä teknologia mahdollisti luentojen seuraamisen ja keskusteluihin osallistumisen internetin kautta.
Virtuaaliyliopiston lakkauttaminen ei toki tarkoita valtakunnallisen verkko-opiskelun loppumista kokonaan, sillä sivusto toimi ainoastaan verkkokurssien välittäjänä. Verkko-opetukselta puuttuu kuitenkin vuodenvaihteen jälkeen valtakunnallinen koordinaattori.
Tietyt virtuaaliyliopiston osat jatkavat toimintaansa. Tällainen osa on esimerkiksi JOOPAS-sivusto, jonka kautta voi selata eri yliopistojen tarjoamia JOO-opintoja toisten yliopistojen opiskelijoille.
”JOOPAS-sivuston käyttö on ollut kasvussa. Opiskelijat ovat käyttäneet sitä enemmän, ja myös eri oppilaitosten kurssitarjonta on parantunut”, Jakobsson näkee.
Verkko-opiskelun tulevaisuus Suomessa näyttää kuitenkin Jakobssonin mukaan edelleen epävarmalta. Ainakin siinä tapauksessa, jos puhutaan verkossa olevasta laajamittaisesta kurssitarjonnasta, joka olisi avoinna kaikille Suomen yliopistojen opiskelijoille.
”Yliopiston yhteisten projektien ongelmana on aina tavalla tai toisella rahoitus. Suomen virtuaaliyliopiston tyylisiä hankkeita on eri puolilla Eurooppaa lopetettu taloudellisten vaikeuksien takia. Ehkä menestynein hanke on englantilainen Open University, joka on toiminut vuosikymmenien ajan, mutta siellä kurssit ovatkin maksullisia.”
Kysymys on rahasta. Niin kauan kuin yliopistoilla ei ole budjetissaan ylimääräistä, verkkokurssit on helppo nähdä ylimääräisenä kulueränä.
”Verkko-opetus on kuitenkin lisäarvopalvelu opiskelijoille, ja on vaikea motivoida yliopistoja tuottamaan sitä, ellei sitä voida hinnoitella kunnolla – ottamatta kantaa, kenen siitä pitäisi maksaa, opiskelijan vai yliopiston.”
Jakobsson uskoo edelleen, että virtuaaliyliopiston kaltainen organisaatio olisi tarpeellinen Suomen yliopistojen opetuksen lisänä. Hän näkee, että internetin kautta suoritettaville opinnoille on paikkansa. Kaikki tosin eivät ole samaa mieltä.
”Siitä on kovin erilaisia näkemyksiä, onko kokonaan verkossa tapahtuva opetus pedagogisesti perusteltua vai ei. Mielestäni verkko-opetukselle olisi paikkansa, mutta pelkästään yliopistojen tuottamana se ei oikein taida edetä. Siksi Suomeenkin tarvittaisiin erillinen taho, joka aktiivisesti edistäisi ja organisoisi verkossa tapahtuvaa opetusta.”
Mikko Mattlar