Ikääntyvät rakennukset pitävät huolen siitä, että yliopiston remonttijonossa on yhä tungosta. Sisäilmaongelmat kummittelevat mielissä, vaikka korjaukset olisikin jo tehty.

Sisäilmaongelmat vaivaavat Jyväskylän yliopiston jo kertaalleen remontoituja rakennuksia – ainakin henkilöstön ja opiskelijoiden mielissä. Esimerkiksi Seminaarinmäellä sijaitsevassa pari vuotta sitten remontoidussa C-rakennuksessa on luokkahuoneita, joita henkilökunta ja opiskelijat karttavat vanhan maineen takia.
”Meillä ei olisi varaa pitää tiloja tyhjillään”, huokaa yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen.
Korhosen mukaan ”hometalon” leimaa on hankala karistaa, vaikka sisäilmaongelmista päästäisiinkin.
Hän myöntää kuitenkin, että osa työntekijöistä on ehtinyt ennen remontteja herkistyä niin, etteivät he voi palata vanhoihin työtiloihinsa.
”Valitettavasti osa on niin superherkkiä, etteivät he pärjää enää juuri missään”, kertoo myös yliopiston henkilöstöjohtaja Markku Uusitalo.
Kyse on hänen mukaansa kuitenkin yksittäistapauksista.

Sisäilmaongelmat ovat leimanneet yhtä jos toista yliopiston rakennusta kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Päärakennusta korjattiin vuosina 2002 ja 2006, vanhan ala-asteen remontti valmistui 2003, Oppion remontti päättyi toissa kesänä ja Educalla korjailtiin alapohjaa ja tehostettiin ilmanvaihtoa talvella 2008.
Kirjastolla voidaan vesivahinkojen täyteisestä historiasta huolimatta tällä hetkellä hyvin.
”Ja Seminariumista tulee parhaista parhain”, Korhonen kehuu liki valmista remonttia.
Paljon on tosin vielä korjaamattakin. Liikuntaa remontoidaan toistamiseen todennäköisesti ensi syksystä lähtien. Hallinnon T-rakennuksen ilmanvaihto on puutteellinen, ja se odottaa peruskorjausta. Mattilanniemessä ilmanvaihto temppuilee niin ikään lähes kaikissa rakennuksissa. Ylistöllä Ambiotican korjaustyö on kesken. Nykykulttuurin tutkimuskeskus taas hylkäsi Parviaisentalon ja muutti Juomatehtaalle. Pitkäkadun C-rakennus aiotaan purkaa.
Listaa lukiessa voisi päätellä, että valtionyhtiö Senaatti-kiinteistöt sysäsi yliopistojen omistamalle Suomen yliopistokiinteistöt Oy:lle Jyväskylässä lähinnä sutta ja sekundaa.
Korhosen mukaan Jyväskylä ei kuitenkaan ole kärsinyt sisäilmaongelmista mitenkään erityisesti muihin yliopistoihin verrattuna: vanhoissa taloissa krempoilta ei voi välttyä ja rakennuksia pitää aika ajoin muutenkin korjata. Uuden yliopistolain myötä muuttunut omistajuussuhde luo pikemminkin uskoa siihen, että korjaushankkeisiin saadaan uutta potkua.
Tällä hetkellä vakavia ongelmia ei Korhosen mukaan ole missään.
”Puhtaasti homeongelmaisia taloja ei ole. Eikä minkään kohteen sisäilmaongelmille ole yhtä syytä: ne ovat moniongelmaisia. Yleisimmät syyt ovat lattiamateriaalit, kuidut ja ilmanvaihto, kuten esimerkiksi Ambioticassa. Kaikkiin rakennuksiin voi mennä turvallisesti”, Korhonen vakuuttaa.

Korjaukset näkyvät myös henkilöstön hyvinvoinnissa: esimerkiksi vuosien 2007 ja 2008 välillä yliopiston henkilöstön sairauspoissaolojen määrä laski. Uusitalo muistuttaa, ettei remonttien ja parin–kolmen päivän flunssien vähenemisen syy–seuraus-suhdetta voi yksiselitteisesti todentaa.
Toisaalta yliopiston sisäilmatyöryhmä, jota Uusitalo johtaa, toimii edelleen aktiivisesti pitääkseen huolta siitä, että kaikkia oirehtivia kuullaan.
”Joskus rajanveto toimien tarpeellisuudesta on vaikeaa, jos näkyviä ongelmia ei ole. Työryhmällä on selvät askeleet, joiden mukaan edetään. Lopulta tehdään sitten vaikka seinään tai lattiaan reikä ja katsotaan, onko siellä mitään”, Uusitalo sanoo.
Vuosittain tutkitaan 20–30 yksittäisen työhuoneen sisäilma.
Sisäilmatyöryhmään voivat ottaa yhteyttä myös opiskelijat. Kiinteistöhuollolla on kuitenkin myös sopimus Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kanssa siitä, että oireita saaneista opiskelijoista tiedotetaan yliopistolle.
”Tänä vuonna on tullut vain yksi viesti”, Korhonen sanoo.

Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi