Luminen talvi innoitti liikuntalaiset järjestämään hiihtokursseja. Jylkkäri vei kanadalaisopiskelijan kokeilemaan hikilautoja ensimmäistä kertaa.
Tänä talvena ei ole ollut lumesta pulaa. Lapioille on ollut käyttöä, kun on kaivettu autoja pois kinoksista ja raivattu tietä postilaatikolle. Lumitöiden lisäksi valkoinen talvi on tarjonnut myös toisen kuntoilumahdollisuuden – sukset jalkaan ja ladulle!
Hiihtämisestä on tullut trendilaji. Murtsikkasukset uhkaavat loppua kaupoista ja hiihtokursseja järjestetään ympäri maata.
Jyväskylässä myös liikuntatieteiden opiskelijat ovat päättäneet kantaa oman kortensa kekoon. Kahden liikuntalaisen perustama PedaSport-yritys järjestää aikuisten hiihtokursseja niin aloittelijoille kuin konkareillekin.
Me otimme varaslähdön hiihtokouluun ja selvitimme, miten käy, kun kanadalainen taloustieteilijä Jane Porter kiskoo ensimmäisen kerran monot jalkaansa ja lähtee hiihto-oppiin.
Kaiken järjen mukaan hiihtämisen pitäisi olla Porterille tuttua puuhaa. Onhan hän kotoisin Kanadan Thunder Baysta, joka on tunnettu juuri hiihtolajien maailmancup-kilpailujen järjestäjänä. Jostain syystä vaadittiin kuitenkin yli kaksi vuotta kaukana kotoa, ennen kuin Porter uskalsi hypätä suksien päälle Jyväskylän Laajavuoressa.
Ensimmäiset minuutit eivät vielä ole lupaavia. Pienimuotoinen taistelu käydään jo suksien kiinnittämisen kanssa, ja muutaman metrin hiihdettyään Porter pyllähtää pehmeään kinokseen. Sisukas kanadalainen ei kuitenkaan lannistu, vaan kampeaa itsensä ylös ja jatkaa etenemistä hymy huulessa. Entisenä tanssijana Jane tietää, että keho vaatii hieman aikaa oppiakseen uudet liikeradat.
Hiihto-opeksi lupautunut Aki Soudunsaari selostaa perinteisen hiihtotyylin ydinseikat.
”Paino kunnolla suksen päälle, tasapaino keskivartalosta, reipas liuku, katse muutaman metrin päähän.”
Ja ei muuta kuin harjoittelemaan!
Porterin tanssitausta auttaa huomattavasti hiihdon opettelussa. Pyllähdyksiä ei juurikaan enää satu, ja kehitys on silminnähtävää.
”On sellaisiakin, jotka sukset jalkaan saatuaan lähtevät liikuttamaan saman puolen kättä ja jalkaa yhtä aikaa. Eihän se luonnollisessa kävelyssäkään niin mene”, Soudunsaari pohtii.
”On todella harvinaista, että heti ensimmäisellä tunnilla ymmärtää, miten perinteisen potku toimii. Helposti ensimmäisellä kerralla saattaa tulla pieni turhautuminenkin, kun homma ei lähdekään heti sujumaan”, Soudunsaari lisää.
Porterin menossa ei näy turhautumisesta häivääkään, kun hän viilettää tasamaata edestakaisin eri tekniikoita harjoitellen: välillä pusketaan tasatyöntöä, välillä liu’utetaan suksea yhden jalan varassa. Sitten pidetään pieni paussi: lisätään pitovoidetta, hörpätään kuumaa mustikkakeittoa ja jatketaan sivakoimista.
Kun tekniikka alkaa olla hallussa, siirrytään mäen juurelle katsomaan, miten reipas kanadalainen siitä selviytyy.
Hommasta tuleekin heti huomattavasti haastavampaa. Porterin lainasukset ovat hänelle hieman liian jäykät, joten pitoa ei tahdo löytyä. Ylämäki on siis kavuttava haarakäynnillä.
”Oikeat välineet ovatkin hiihdossa elintärkeät. Sukset pitää olla oman painon ja pituuden mukaan valittu. Tekniikasta olisi hyvä kysyä vinkkejä vaikka tutulta konkarilta – tai voihan sitä lähteä hiihtokurssille. Myös maastoa pitää miettiä. Ensimmäisellä hiihtokerralla ei kannata lähteä Laajavuoren kilpakympille”, Soudunsaari neuvoo vasta-alkajia.
Tekniikkaharjoittelun päätteeksi hiihdetään vielä pieni kuntolenkki muiden hiihtäjien seassa ennen kuin päästään Laajarin kahvilaan kaakaomukin ääreen.
”Minähän olinkin yllättävän hyvä! Tulen heti huomenna uudestaan!”, Porter hihkaisee posket punaisena.
Riikka Lamminen