Viisikymmentä vuotta täyttävän Jyväskylän ylioppilasteatterin menneisyyteen ja tulevaan mahtuu kohuja, kokeellisuutta ja suuria tunteita.
Puheenjohtaja Enni Kokkosen suosikkitarina Jyväskylän ylioppilasteatterin historiasta on eräs kolmiodraama paljon ennen hänen aikaansa.
”Petetty osapuoli oli suutuspäissään polttanut kaikki materiaalit, joissa uusi pari mainittiin: siis kuvat, käsiohjelmat, tiedä vaikka hallituksen pöytäkirjatkin. Se osa historiasta jää siis varmaan kirjoittamatta”, Kokkonen nauraa.
Menneitten kaivelu on tänä vuonna ajankohtaista, sillä JYT täyttää 50 vuotta. Alusta saakka modernimpaa ilmaisua tavoitellut teatteri juhlistaa vuottaan neljällä ensi-illalla, joiden joukossa on niin uusia tekstejä kuin syksyllä näyttämölle tuotava Ilmari Kiannon Punainen viiva – omana dramatisointina tietysti.
Kokkosen mukaan ylioppilasteatteri ei kuitenkaan tarkoituksella etsi ohjelmistoonsa nimenomaan kokeellisia näytelmiä. Monet ohjaajat kuitenkin tarjoavat JYTille tekstejä, joihin muualla ei kenties rohjettaisi.
”Mutta en minä ainakaan halua tahallaan järkyttää”, Kokkonen sanoo.
Kohuja ja kokeellisuutta JYTillä kuitenkin on takanaan. Esimerkiksi teatterin kaikkien aikojen neljäs produktio – Kalle Holmbergin vuonna 1962 ohjaama viisiosainen Unet – luotasi ihmisen sielunmaisemaa sellaisella intensiteetillä, että sen aluksi televisioiduksi tarkoitettu keskimmäinen osa jäi näyttämättä. Esittelynäytöstä seuraamaan tulleet television edustajat pitivät teoksen painajaismaista verensyöntikohtausta ruutuun sopimattomana. Suoraan lähetykseen päätyi kuitenkin saman näytelmän ensimmäinen osa.
Monenmoisia otsikoita historiasta saisi muutenkin: milloin kiisteltiin puheenjohtajan auktoriteetista, milloin puolustettiin verisesti ”kulttuurivallankumousta”.
Nykyisin noin 50 jäsenen teatteri elää kuitenkin sopuisasti. Ohjaaja- ja näyttelijätarjokkaita on tosin tänä vuonna ollut aikaisempaa enemmän kilpailemassa samoista paikoista. Kokkosen mukaan esimerkiksi pääsykokeista on jäänyt niin paljon aktiivisia tekijöitä, ettei uusia pääsykokeita välttämättä ensi syksynä järjestetä.
”Ja ohjaajia on sovittu jo vuosille 2011 ja 2012. Se on harvinaista, sillä yleensä ollaan keväällä päätetty, mitä syksyllä esitetään”, Kokkonen kertoo.
Tulossa ovat myös valtakunnalliset ylioppilasteatterifestivaalit vuonna 2014, joiden toteuttamiseen JYTiltä vaaditaan hartiavoimia ja hyvää yhteishenkeä. Niitä teatterilta onneksi löytyy.
Viidessäkymmenessä vuodessa ei ole muuttunut sekään, että rakkaus roihuaa teatterin seinien sisällä.
”Ainahan on näitä ihastumisia ja pareja. Omankin puolisoni löysin teatterilta”, Kokkonen hymyilee.
Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi