Viime kesän Tangomarkkinoilla jaetulle kolmannelle sijalle yltänyt Eerika Grönlund, 29, on liian vanhanaikainen Idolsiin. Englantia opiskeleva laulaja keskittyy nyt graduun, jotta opinnot olisi hoidettu pois ensi kevään keikkojen edestä.
”Mä oon siitä tosi kummallinen tapaus, että en oo koskaan ollut mikään radion, cd-levyjen tai musiikin kuuntelija.
Olin viulisti, soitin viulua ihan älyttömästi ja siitä piti tulla ammattikin. Tavallaan multa meni ohi semmoinen normaali vaihe, että fanitetaan kauheasti ja tutkitaan bändejä ja biisejä. Se on tullut mulle vasta myöhemmin, kun opiskelujen aikana löysin laulamisen. Innostuin suoraan iskelmämusiikista. Tykkään selkeästä, vanhanaikaisesta perinteisestä meiningistä. Suomalaiset tangot ovat mulle tosi rakkaita, niissä on jotain syvällistä ja tummaa.
Mieleeni ei ole tullut osallistua Idolsiin, se ei ole yhtään mun juttu. Mä oon niin vanhanaikainen ja perinteinen.
Musta on kiva rikkoa rajoja ja sanoa, että mä kuuntelen humppaa. Oon kauhea Jorma Kääriäis -fani. Kun kaverit tulee istumaan iltaa mun luo, siellä saattaa soida Agents.
En edes tiedä hirveästi sellaisia bändejä, mitä mun ehkä pitäisi tietää. Jos kuuntelen YleX:ää, mulla ei oo mitään hajua niistä bändeistä. Yllätän joskus itsenikin tietämättömyydelläni. Nuorisomusiikki on musta aukko mulle.
Tangomarkkinat oli tosi kauan mielessä, ihan pienestä lähtien on ollut pieni väristys sitä kohtaan.
Kun olin vaihdossa Saksassa, asiat loksahtivat kohdalleen ja aloin ihan järjestelmällisesti tehdä töitä kilpailun eteen.
Muistan, kun olin siellä pienessä yksiössä ja lauleskelin suomeksi tangoja. Kun roudasin tavaroita pois ja olin lähtemäisillään, naapuri sanoi, että sinäpäs lauloit hyvin.
Tangokisa oli tosi opettavainen, varsinkin esiintymisen ja ihmisten kohtaamisen kannalta. Koko ajan pitää olla valmiustilassa ja kaikki ihmiset, tuntemattomat, tulee juttelemaan. Koko ajan täytyy ottaa tilanteet omakseen.
Kerrankin olin Seinäjoella jossain hississä, kun soitettiin suorasta radiolähetyksestä. Sitten siitä hissistä lähti valot, mutta siitä tuli aika hauska juttu.
Olen miettinyt paljon tangokisan jälkeen, että jos saavuttaa unelman, täytyy motivaatio löytää jostain. Siinä mielessä ihan jees, etten voittanut kisaa. Se on yhä unelma, ja saan tehdä töitä sen eteen.
Oon aika realisti luonteeltani, tässä Suomen maassa täytyy olla aika guru, että voi tehdä ihan täysipäiväisesti muusikon töitä. Totta kai ajan koko ajan laulamista eteenpäin ja kehittelen juttuja, mutta on silti huoleton olo. Ei tarvi väkisin yrittää.
Kyllä mä niin hullu olen, että saatan vielä tangokisaankin mennä. Tässä maassa pitää voittaa joku kisa tai saada levytyssopimus, muuten ei voi ihan heittäytyä laulajaksi.
Syksyllä keikkailen tosi vähän, mutta keväälle on keikkoja myyty hyvin. Tällä hetkellä teen gradua, siinä on 92 sivua, joten voisi jo kohta lopettaakin. Syventävät opinnot on jo suljettu, kaikki on enää gradusta kiinni. Nyt on semmoinen jäähyväismeininki, kun liikkuu kampusalueella. Vähän haikea mieli, nytkö se loppuu tämä opiskelijaelämä.
Valmistun englanninopettajan pätevyydellä ja tavoitteena olisi kokeilla eri asteilla opettamista. Gradu liittyy ammattikorkeapuolelle, ammattienglantiin, mutta ihan ala-asteen englanninopettaminen on tuntunut tosi kivalta.
Mun ei vielä tekisi mieli lähteä pois Jyväskylästä. Jos voisi tuon keikkailun ohella tehdä töitä osa-aikaisesti, se ois mulle hyvä vaihtoehto.
Levy on tuolla takaraivossa, mutta en vielä ole varma, milloin olisi pitkäsoiton aika. Joku parin biisin juttu voisi olla tähtäimessä ensin.
En suunnittele kovin pitkälle kuvioita. Jotain on saavutettu, nyt voi vähän hengähtää.”
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi