Parasta, mitä kampuksen saleissa voi tehdä, on ihastua ja uskoa tunteen olevan molemminpuolinen.
Kun kahden ihmisen välille on virittynyt sähkölataus, tulee lopulta hetki tehdä ratkaiseva avaus. Se voi olla keskustelun aloittaminen pitkien katseiden jälkeen tai ennestään tutun luentokaverin kutsuminen lasilliselle. Kun yksi rohkaistuu ensikontaktiin ja toinen tulee vastaan, on kiinnostus tuotu julki ja pohja suotuisa jatkoa varten.
Tiellä saattaa odottaa kuitenkin monta estettä, joista pieninkin voi katkaista matkan.
Alussa ollaan usein suurten kysymysten äärellä: kumpi ottaa seuraavaksi yhteyttä?
Äitini on antanut minulle tällaisia tilanteita varten yhden neuvon, tarkoituksenaan suojata tyttärensä sydäntä ja ylpeyttä turhilta kolhuilta. Se kuuluu näin: ”Älä soita.”
Ohjeen mukaan vastuu aktiivisuudesta tulee jättää miehelle, vaikka odottaminen tuntuisi kuinka kiduttavalta. Ihastuessaan mies nimittäin osoittaa tunteensa toiminnalla ja on lisäksi valmis tekemään kaikkensa saavuttaakseen niille vastakaikua.
Jos taas soittoa ei kuulu, on se merkki kiinnostuksen puutteesta. Muut mahdolliset selitykset ovat vain keinoja kiertää totuus.
Aika on kuitenkin auttamatta ajamassa ohi äidin ohjeen, sillä sukupuolirooleja ei voi enää jaotella noin mustavalkoisesti.
Jo lapsuudessani satujen passiivisille, torneissa haaveileville neidoille tarjosi vaihtoehdon soturiprinsessa Xena, joka otti ronskisti ohjat omiin käsiinsä. Miksi ihmeessä naisen siis pitäisi odottaa tulevansa valituksi, kun hän voi aktiivisesti tavoitella, mitä haluaa?
Vastaavasti miehellä tulee olla oikeus epävarmuuteen. Olisi harmillinen erehdys tulkita ujon pojan käytös välinpitämättömyydeksi.
Kiinnostuksen osoittamisen riskit ovat joka tapauksessa sukupuolineutraalit. Soittaja saattaa joutua kohtaamaan epämiellyttävän totuuden. Soittamatta jättäjä taas ei ehkä koskaan saa tietää, menettikö hän jotakin mahtavaa.
Toisinaan rohkean suora toiminta on ainoa oikea ratkaisu.
Eräänä sunnuntaiaamuna ystäväni tarvitsi kriisiapua hankalaan treffailukuvioon. Hän matkusti junassa ja selitti ongelmaansa kännykän välityksellä.
Puhelun päätyttyä edessä istunut sotilaspukuinen mies nousi ja katsoi ystävääni vakavin silmin. Hän sanoi: ”En tunne sinua enkä tilannetta, mutta soita nyt ehdottomasti sille pojalle!”.
Tyttö totteli neuvoa. Ja teki kaksi ihmistä erittäin onnellisiksi.