Haluan tehdä tunnustuksen. En omista yksiäkään korkokenkiä. Nostelkaa vaan kulmianne ihmetyksestä toiset naiset: minä, reilut 170-senttinen hujoppi kömpelö, en käytä muutamaa senttiä korkeampia korkoja kengissä. Kuulkaa kuitenkin ensin puolustukseni, ennen kuin tulette heittämään minua vanhoilla balleriinoillanne.
Omistan tietynlaisen korkokenkäpelon, joka koostuu kaatumiskammosta ja pitkän naisen traumasta. Korot lisäävät riskiä olla maassa nenällään tai kallo halki, joten välttääkseni YTHS:lle joutumisen, en laita sellaisia riskitekijöitä jalkoihini.
Toinen pelko liittyy miehiin. Pitkä nainen harvoin haluaa vierelleen lyhyempää miestä – unohdetaan nyt Katie Holmes ja Carla Bruni – ja jottei mies vierelläni muistuttaisi pygmiä, ei tule korkkarit kysymykseen. Hiljalleen näiden pelkojen vierelle on kuitenkin ilmaantunut kysymys: olenko naisellinen ollenkaan, jos kaapistani ei löydy kuin matalia kenkiä?
Naisille upeat korkkarit ovat statussymboli siinä missä miehille autot. On piikkikorkoa, piilokorkoa, kiilakorkoa, puukorkoa ja merkkejä, kuten Manolo Blahnik ja Jimmy Choo, joiden kenkiä himoitaan kuin suklaata konsanaan. Korot lisäävät kiinnostavuutta vastakkaisen sukupuolen silmissä. Nainen korkeissa koroissa ja minihameissa on varmasti yökerhojen kysytyintä seuraa.
Korkokengillä kävelyn sanotaan myös lisäävän ryhtiä, mikä varmastikin pitää paikkansa, jos on oppinut niillä ensin kävelemään – nimimerkillä ”saatoin muistuttaa kamelia”. Korkokenkiä vastaan puhuu moni terveysintoilija: naisia varoitellaan liikavarpaista ja erilaisista lihassairauksista. Vaan kärsiväthän naiset muutenkin terveytensä eteen! Mitä sitten, jos jalkoja särkee, kun on ensin koko illan tanssinut 10 sentin korkeudessa?
Naisellisuus syntyy toki muustakin kuin kengistä. Joillekin naisille punainen huulipuna on naisellisuuden merkki, toisille viimeisen päälle lakatut kynnet tai kauniit alusvaatteet.
Entä voiko lyhythiuksinen olla nainen isolla N:llä?
Loppujen lopuksi naisellisuus syntyy kuitenkin naisesta itsestään, oli hänen oma suosikkinsa edellä mainituista naiseusmerkeistä mikä tahansa. On niitä supernaisellisia yksilöitä ja sitten niitä, jotka arkena eivät juuri sukupuoltaan korosta, mutta juhlien tullen saattavat intoutua sitäkin enemmän laittautumaan. Tärkeintä on kuitenkin tuntea olonsa hyväksi sellaisena kuin hyvältä tuntuu. Kierrellessäni kenkäkaupoissa en voi olla kuitenkaan huomioimatta sitä tosiseikkaa, että ne kauneimmat kalossit löytyvät korkokenkäosastolta. Sivelen kenkää kaihoisasti, mutta lasken sen takaisin hyllylle: mitä sitä turhaan kaappiin koristeeksi ostamaan, kyllä maailmasta parempiakin omistajia sille löytyy.
Suuntaan laukkupuolelle ja haaveilen omasta Chanelista.
Suvi Kovanen