Olen pitkään uskonut vain yhteen aatteeseen, jonka nimi on journalismi. Sen periaatteisiin kuuluu, että kriittinen tarkastelu tekee hyvää mille tahansa organisaatiolle, eikä toimittajan tule palvella muita jumalia kuin lukijaansa. Jollei äänettömille anna ääntä journalisti, niin kuka sitten?
Siksi on valitettavaa, että monessa ylioppilaskunnassa ylioppilaslehteä pidetään journalistisen julkaisun sijaan pelkkänä tiedotuslehtenä. Viimeisimpänä ahtaalle on joutunut Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas, jonka jutuissa on kerrottu muun muassa paikallisten luottamushenkilöiden rasistisista mielipiteistä ja pääsihteerivalinnan kähminnöistä. Lehden linja on suututtanut paikalliset toimijat niin, että päätoimittajan eroa vaaditaan 58 nimen adressilla.
Ulkopuolisen silmin näyttää kuitenkin siltä, että Uljas on toiminut juuri kuten pitää. Perinteet velvoittavat ylioppilaslehtiä hampaakkaampaan kärkkäyteen kuin mihin valtamedia kykenee. Ja ollaanpa vakavissamme: voiko kukaan tosissaan olla sitä mieltä, että luottamushenkilöiden törttöilyistä vaikeneminen on jäsenistön etu?
On tietysti eri asia, kuinka tehtävässämme onnistumme. Siksi palaute on ylioppilaslehdille tärkeää. Jylkkäri järjesti 15. lokakuuta Lehtikeskustelun ja kerää parhaillaan Korppi-kyselyn kautta mielipiteitä siitä, mitä lehdessä haluttaisiin nähdä ja kuinka paljon ylioppilaskunnan siihen tulee panostaa.
Vastavuoroisuus on tärkeää, sillä erityisesti sisällön suhteen jäsenistön kuuluukin pitää ylioppilaslehti varpaillaan. Kiittäkää, moittikaa, purnatkaa: avoin keskustelu auttaa meitä tekemään sellaista ylioppilaslehteä, josta kannattaa maksaa.
Pelkäksi tiedotuslehdeksi taantuminen olisi kuitenkin rikos sekä ylioppilasliikkeen perinteitä että journalismia vastaan. Jollei ylioppilasliike ole radikaali ja kriittinen myös itseään kohtaan, niin kuka sitten?
Autuaita ovat oman pesänsä likaajat, sillä he juuri he pitävät yhteisen pesämme puhtaana.
Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi
Kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä, mutta alta näet aiemmat kommentit.
Hannu H.
Päätoimittajalle kiitos hienosta artikkelista! Väkevää journalismia kaivataan ja Jylkkärin tuleekin tehdä selvyyttä esim. edarin asioista! Voipi vain olla, että 4h istunnot pelottavat nopeaa skuuppia hakevia journalisteja eikä päätöslistoista käy selville asian koko laita. Ei menetetyt luennotkaan aukea powerpointeista. Päällepäin edarin kokouksesta ei välttämättä saa irti muuta kuin santsikupit. Pitää uskaltaa kysyä taustoja ja sitä miksi nyt ylipäänsä mitään tehdään! Tuskin kukaan santsikuppien vuoksi edarissa istuu. Mitä päätoimittajan kuvaamaan tarinaan ylioppilaslehti Uljaasta tulee, ei voi muuta kuin olla samaa mieltä. Ylioppilaskuntapoliitikotkin pitää voida saada tilille puhumisistaan tai vaikka rakennusyhtiöltä saamistaan lautakasoistaan - jos siihen on aihetta ja tästä löytyy pitävät faktat. Mikäli faktat puuttuvat journalistinkin on paras muistaa kuitenkin oma etunsa ja riskit, jos uutinen paljastuukin ankaksi.
Toivon, että päätoimittaja ja Jylkkäri jatkavat artikkelin mainostamalla kriittisellä linjalla pelkän tiedottamisen sijasta. Eihän sitä toimittajia tiedotuslehdykkään välttämättä tarvittaisikaan!
Hannu H.
Uumaja
26.10.2009
vatsarinta
Niinpä niin. Totuudenmukainen puolueeton journalismi on hieman eri asia kuin juorulehtimäinen lööppien hakeminen ja totuuden vääristely. Esim tämä "kähmintä" perustuu 5v sitten poispotkitun puheenjohtajan heittoon, jota ei viitsitty edes varmistaa mistään. Sääliksi käy Mertasta, selkeästi pätevin hakija ja tämä tosiasia koetetaan polkea lokaan "poliittisen kähminnän" yms taakse. Ennen valintaa Uljaasta saikin lähinnä ajojahtimaisen vaikutelman. Onneksi edustajisto ei kuitenkaan propagandasta hämääntynyt, vaan valitsi hänet selkeällä 3/4 äänenenemmistöllä. Silti lehdessä ei väitteitä koskaan kumottu tai edes vastattu vastineisiin. Toisaalta, kuinka olemattoman olisi voinutkaan todistaa olemassaolevaksi? Päätoimittajan julkinen anteeksipyyntö saattaisi olla kuitenkin paikallaan.
Kritiikkiä ja epäkohtia voi aina tuoda esiin, mutta asioista tulee ottaa myös selvää eikä tyytyä ala-arvoiseen juoruiluun ja arvailuun journalismin nimissä. Näen milloin tahansa ennemmin ylioppilaskunnan tiedotuslehden, kuin sen kustantaman juorulehden. Rikos journalismia kohtaan tai ei.
4.11.2009