Kun kulutan, tiedänkö, mitä ja minkä verran kulutan? Tuleeko maitolasillisen juomisesta ensimmäisenä mieleen, että olen samalla kuluttanut noin 4 000 litraa vettä? Kun käyn ruokaostoksilla, tulenko ajatelleeksi, että ruoka aiheuttaa Suomessa neljänneksen kotitalouksien kasvihuonepäästöistä?
Näenkö vain tuotteen, jonka kulutan, vai kaiken tuotteen valmistukseen liittyvän kulutuksen – koko elinkaaren? Kannattaako ilmasto- ja ympäristöasioista kuitenkaan puhua, jos ääni autioituu erilleen yleisestä mielipiteestä?
Monen mielestä on helppoa vain tulla ja mennä, syödä ja ostaa tuotteita, miettimättä sen enempää, minkälaista muutosta on omilla kulutustottumuksillaan luomassa. Oman toimintansa vaikutuksien miettiminen voi olla joillekin hankalaa. Asenne tuntuu usein olevan, että miksi nähdä ylimääräistä vaivaa ja vieläpä oman elämänmukavuutensa kustannuksella?
Minua tullaan usein opastamaan, että lopeta turha viherpiiperrys ja pyyhi ympäristöarvoillasi hanurisi. Tavara on tavaraa ja ruoka on ruokaa, sillä sipuli ja mutinat mullan alle.
Maailma ei selvästikään ole valmis, ja ihmiset osaavat olla tyhmiä. Tällä viikolla järjestetään JYYn ympäristöviikko teemalla kulutus ja ympäristö – kaikkien niiden ihmisten raivoksi, jotka uskovat Ari Vatasen tavoin, että ihminen ei ole vaikuttanut millään tapaa ilmastonmuutokseen ja että, hiilijalanjälki on vain merkki menestyksestä ja hyvinvoinnista.
Mitä varmemmat ja periaatteellisemmat mielipiteet, sitä vähemmän tietoa. Jos antaa faktoille mahdollisuuden puhua puolestaan, tuntee edes hieman vastuuta ympäristöstään ja tahtoo todellisuudessa nostaa elämänlaatuaan, niin kannattaa antaa mahdollisuus kestävälle muutokselle.
Minulla on kuluttajana oikeus vaatia myös ylioppilaskuntaani ja yliopistoa sitoutumaan hiilineutraalisuuteen, jätteettömyyteen, energian säästämiseen ja esimerkiksi monipuolisemman kasviruoan lisäämiseen lounasravintolassa.
Se, kuinka paljon minun oikeuteni vaikuttaa mihinkään, on toinen asia. Mutta jos yhä useampi opiskelija alkaa vaatia näitä samoja asioita, muuttuu tilanne olennaisesti.
Touko Aalto