Ihmiset eivät äänestä, ja yhdistykset ukkoontuvat. Yhteiskunnasta syrjäydytään. Kansalaisyhteiskunnan rapautuminen nähdään lähinnä sosiaali- tai talouspoliittisena ongelmana. Meille yhteiskunnasta syrjäytynyt tarkoittaa asunnotonta alkoholistia.
Myös moni fiksu ja toimeentuleva jättää nämä osallisuusbileet väliin. Tämä saattaa johtua siitä, että harva täyspäinen nuori halua viettää aikaansa minkäänlaisen järjestön, oppilaitoksen tai valtion päättävissä elimissä. Tähän on syy. Seura.
Yläasteen oppilaskuntien tärkeilevät broilerit ovat varastaneet meiltä tämän maan. Kansalaisyhteiskunta ei ole enää pitkään aikaan ollut vaikuttajilleen paikka, jossa yhteiset unelmat toteutetaan ja niiden vuoksi taistellaan. Nuoren vaikuttajan maailma on hallinnollisten rakenteiden tasohyppelypeli, jonka top score -listalle päästäkseen on kerättävä mahdollisimman monta luottamustehtävää ansioluetteloon.
On ymmärrettävää, että moni valveutunut nuori lähtee mieluummin kaljalle.
Kohta kapakoita kiertävät taas kauluspaitaiset kokoomusnuoret. He värväävät tuhatkunta tyhjäpäistä bilehilettä saadakseen pari 35-vuotiasta syksyn vaaleissa ylioppilaskunnan edustajistoon myötäilemään porvarihallituksen opintopolitiikkaa.
Vihreät säästävät energiaa keskittymällä katkarapujen torjumiseen Ilokiven kalakeitosta. Ruutuhuiviprikaatin radikaaliälykön ei tarvitse päästä kuin taloyhtiön talkootoimikuntaan, kun kokouksissa jo keskustellaan, miten Kaupungin vuokratalojen pitäisi tukea maolaississien taistelua Nepalissa.
On hyvä, että leikkiparlamentit tarjoavat harrastusmahdollisuuksia. Kun poliittiset voitot hankitaan tyhjästä vääntämällä, ei vaaranneta mitään. Valitettavasti tästä porukasta kootan joskus eduskuntakin. Tämä sukupolvi ei jakaannu poliittisiin leireihin, vaan leiriläisiin ja niihin, jotka eivät jaksaneet leikkiä. Syrjäytyminen on viihtyvyyskysymys.
Jarno Liski