Olli Torkkelin lapsuuden unelmasta tuli yllättäen totta, kun hän pääsi toisena suomalaisena maailmankuulun Cirque du Soleilin riveihin. Renkailla taiteileva telinevoimistelija odottaa innolla täysiä katsomoita, ranskan opintoja ja uusia haasteita.
”Mä oon tosi nuorena, kymmenvuotiaana, kattonut kaikki sirkukset, mitä telkkarista on tullut. Cirque du Soleil on ollut aina kovin ja hienoin. Se juttu, mikä on sytyttänyt. Pienenä oon sanonut vanhemmille, että tuolla haluan joskus olla. Unelma on kytenyt tosi, tosi kauan.
En mä niinkään sen eteen oo tehnyt töitä, oon vaan voimistellut. Koko elämä on mennyt sen mukana tai ehdoilla. Aloitin viisivuotiaana temppukerhossa ja kun Hämeenlinnassa ei ollut kunnon treenisaleja, aloin käydä jo yläasteaikana Espoossa ja muutin sinne lukioon.
Oon elänyt koko ajan jonkinlaista kiertolaiselämää. En oo oikein osannut sanoa, missä mun koti on ollut. Se on vaihtunut, ja mulla on ollut hyvä olla aina siellä, missä oon ollut. Samanlainen elämä jatkuu nyt vielä ehkä äärimmilleen laitettuna.
Kun olin käynyt lukion ja armeijan, Jyväskylässä oli parhaat treenimahdollisuudet. Siellä oli oikeastaan koko maajoukkue mukana. Kun olin asunut Jyväskylässä vuoden, ajattelin, että pakko jotain opintojakin on alkaa katsella. Pääsin taloustieteelliseen ekalla haulla, ja oon saanut opinnoista puolet valmiiksi. Oli tosi hienoa aikaa sekä käydä koulua että treenata kovaa. Niiltä vuosilta mun parhaat menestyksetkin on. Oon sijoittunut seitsemän kertaa maailmancupissa palkintopallille ja voittanut renkailla kuusi Suomen mestaruutta.
Arvokisoissa kiertää kykyjenetsijöitä, ja oon pitänyt niihin jonkinlaista kontaktia. Keväällä Milanon EM-kisoissa juttelin yhden kykyjenetsijän kanssa, että voisin vielä vuoden tai kaksi voimistella, mutta jossain vaiheessa haluan ehdottomasti hakea Cirque du Soleiliin. Parin kuukauden päästä minuun otettiin yhteyttä, että nyt olisi semmoinen paikka auki, mihin sopisin.
Totta kai olin kiinnostunut. Ehdot olivat hyvät ja pääsisin suoraan esiintyvään kokoonpanoon. Meni pari viikkoa, neuvoteltiin sopimus kuntoon ja kirjoitin nimen alle. Hyvin nopealla aikataululla tuli täysi elämänmuutos.
Eka sopimus kattaa kaksi ja puoli vuotta. Ensin on puoli vuotta harjoitteluaikaa, sitten huhtikuussa ensi-ilta. Aluksi esitys on kolmessa kaupungissa Kanadassa ja sen jälkeen alkaa Euroopan kiertue. Tuo on ihan uusi show, sillä ei ole edes nimeä.
Oon nähnyt melkein kaikki Cirque du Soleilin esitykset telkkarista ja kaksi livenä. Ne ovat ihan uskomattoman hienoja. Voi vaan innolla odottaa, kuinka uusikin on sitä samaa sarjaa. Tai ehkä vielä hienompi, koska on sirkuksen 25-vuotisjuhlavuosi.
Mulla tulee olemaan rengashomma ja sen lisäksi joku pienempi rooli. Numerossa on kaksi rengasmiestä ja paikkoja kierrätetään kolmella, ettei tule ihan kymmentä esitystä viikkoon. Toista roolia on joka päivä.
Nautin treenaamisesta ja kovasta työstä sekä kilpailemisesta. Se, mikä nyt muuttuu, on 350 esitystä vuodessa – ja katsomot on joka kerta ihan täynnä. Tunnelma tulee olemaan tosi hieno, niitä fiiliksiä ja adrenaliiniryöppyjä odottaa jo nyt.
Se on varmasti raskasta, mutta jo nyt oon ajatellut, että oisin sirkuksen mukana ehkä neljä vuotta. Eihän sitä kuitenkaan tiedä, kaikki on uutta. Pauliina Räsänen, joka siellä on ollut ainoana suomalaisena, oli 5–6 vuotta mukana.
Koulun aion ehdottomasti tehdä loppuun, en halua jättää puolitiehen asioita. Sirkuspuolelta voisi aueta mielenkiintoisia graduaiheita, ja yritän saada opintoja tehtyä myös sirkustyön ohessa. Ainakin kieliopintoja voi tehdä, aion ehdottomasti oppia ranskan kielen, kun nyt muutan Montrealiin.
Kaikkea voi aueta, pitää olla silmät auki ja kattoa eri tilaisuuksia. Cirque du Soleilin kautta on paljon työpaikkoja, varmasti ekonomillekin löytyy työtä. En halua tehdä liian suuria tai tarkkoja suunnitelmia. Oon tähänkin asti mennyt fiiliksen mukaan ja tehnyt isoja ratkaisuja aika nopeesti. Samalla lailla aion jatkossakin tehdä.
Ehkä tää on nuoremmille voimistelijoille esimerkki siitä, että tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa. Kyllä tämä varmaan jollakin tavalla lähentää urheilun ja kulttuurin rajaa. Musta on kiva, että esimerkiksi kulttuuriuutisista otettiin yhteyttä. Yhtäkkiä jumpparista tulikin jotain kulttuuria.”
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi