Säveltäjä Kaj Chydenius kuuluu niihin suomalaisiin kulttuuripersooniin, jotka ovat olleet niin monessa mukana, että heillä on melkeinpä velvollisuus kirjoittaa muistelmat. Kukapa nuori humanisti ei olisi sykähtynyt kesäyössä Chydeniuksen Nuoruustango- tai Sinua sinua rakastan -klassikoista, ja paljon muutakin laatumusiikkia mies on ehtinyt säveltää.
Muistin juuri ei tarjoa suuria paljastuksia yksityiselämästä tai mullistavaa analyysia 1960-luvun lopun radikalismista. Kirjassa on kuitenkin paljon tarinoita ja ajatuksia kulttuurielämästä sekä paljon hienoja runoja. Säveltäjä muistelee elämänsä varrelle sattuneita runoilijoita, saaria ja pianoja miellyttävän lämpimällä tavalla.
Chydeniuksen kertomukset viime vuosien projekteistaan muistuttavat myös, ettei säveltäminen jäänyt 1970-luvulle.
Ja se Nuoruustango. Kirjasta selviää, että laulu oli tarkoitettu parodiaksi suomalaisista tangoista. Ironian avautumattomuudesta Chydenius saa kuitenkin syyttää vain itseään, sillä sävellys on parodiaksi aivan liian hieno.
Mikko Mattlar
”Kulttuurikeskeinen parituntinen.”