Virkistystä ruokapöytään keittokirjasta, jota isoisoäiti on ehkä käyttänyt.
Mitäpä jos vetäisit kullatut ässät hihasta ravintolapäivänä tarjoamalla vegesafkaa sadan vuoden takaa? Pastinakkaa korppujauhossa pyöritettynä? Näetkö jo tunnat ja rikut pärisemässä studioissaan perinteisestä vesivellistä Culb Maten sijaan? Minä näen.
Sain antikvariaatissa työskentelevältä tamperelaisystävältäni yleisemännälle passelin keittokirjan Kasvisruokaa kaikille vuodelta 1913. Ensimmäisen sivunsa perusteella Kansanvalistusseuran toimittama, Elin Sjöströmin kirjoittama ja Raittiuskansan kirjapainossa Helsingissä painettu kirja tarjoaa helppoja ja taloudellisia reseptejä kasvisliemistä keittoihin, kiisseleihin, puuroihin, leivonnaisiin, simaan ja sahtiin. Opettaapa se myös säilömään marjat, kuivattamaan kasvikset ja sienet sekä valmistamaan hapankaalia. Nam!
Suora lainaus kirjan johdannosta voisi olla keskustelu nykyihmisen lounaspöydästä:
”Viime vuosina on yhä yleisemmin kuulunut toivomuksia, että kansamme ruokajärjestys muutettaisiin sellaiseksi, että se enemmän perustuisi kasvisruokiin. Väitetään nim. että olemme ruvenneet käyttämään liian paljon liha- ja kalaruokia ja että tämä yksipuolinen ruoka olisi terveydellemme vahingollinen, koska siinä saamme liiaksi valkuaisainetta, jota ruumiin elimet, aikaa voittaen, eivät kykene poistamaan ja joka näin ollen häiritsee niiden toimintaa.”
Johdanto perustelee vielä:
”Paljon olisi jo voitettu, jos emännät koettaisivat tulla vähemmällä liharuualla toimeen ja alkaisivat kokeilla kasvisruokia valmistamalla ja käyttämällä sekä viljelemällä kasviksia joka talossa ja torpassa. Niille, jotka tahtovat tällaisiin kokeiluihin ryhtyä ja pyrkivät sen kautta saamaan talouskustannukset alenemaan, tarjoo tämä kirja vaatimatonta johtoa, joka perustuu sekä omiin että muiden kokemuksiin.”
Vaikka lanttu, kaali ja korppu vilahtavat useissa ohjeissa, ei vuoden 1913 keittokirja ahdasmielisesti pelkkää kellareiden kasvattia ole. On jopa yllättävää bongata kuuman kaakaon ohje, pähkinät ja kookosvoi hedelmätorttu 1:sessä. Kerma vilisee joka sivulla. Kirjan alussa selitetään muotin tarkoittavan vormua, mureke on puolestaan färssi, muhennos on tuuvinki ja vanukas putinki.
Ja ennen hihojen käärimistä vielä pieni taloudellinen huomautus: mitat ovat tasaisia (ei kukkuraisia).
Tässä muutama opiskelijalle sopiva ohje, vaikkapa seuraavaan ravintolapäivään tarjottavaksi. Ohjeet ovat viidelle hengelle.
Uutisperunat
- 2 l uusia perunoita (toim. huom. käytin itse ihan
vanhaa pottua) - 1 ½ rkl suolaa
- 8 dl vettä
Perunat pestään, ohuet kuoret poistetaan, perunat suolataan ja kääritään tunnin ajaksi puhtaaseen pyyhkeeseen. Sitten ne pannaan kiehuvaan, hiukan suolansekaiseen veteen. Kun perunat ovat pehmeät, kaadetaan vesi pois ja kasaria ravistetaan hetken aikaa tulella, jotta perunat käyvät kuiviksi. Uutisperunoita voidaan myös keittää höyryssä siten, että ne pannaan kuiviltaan suolan kanssa kulhoon, joka asetetaan kiehuvaan veteen tulelle. Vettä ei saa kasarissa olla enemmän kuin että se ulottuu kulhon puoleen korkeuteen.
Taikinoidut pastinakat
- 750 g pastinakkaa (tunnetaan myös palsternakkana)
- 1 rkl etikkaa, 1 l vettä
- 2 rkl kermaa, 1 muna
- 1 dl korppujauhelmaa
- 1 rkl vehnäjauhoja
- voita, suolaa paistamiseen
Pastinakat kaavitaan ja pannaan etikansekaiseen veteen, etteivät tummene, huuhdotaan ja keitetään melkein pehmeiksi vähän suolatussa vedessä.
Muna, kerma ja jauhot sekoitetaan, juuret leikataan puolen sormen paksuisiksi viipaleiksi, jotka kastetaan munaseokseen, käännellään korppujauhelmassa ja paistetaan palmiinissa tahi voissa jotakuinkin koviksi. Tarjoa persilja- tahi kapriskastikkeen ja perunain kera.
Persiljakastike
- 2 rkl voita
- 2 rkl vehnäjauhoja
- (1 munanruskuainen)
- 5 dl kasvislientä
- 2 rkl hienonnettua persiljaa, suolaa (tilliä)
Voi ja jauhot käristetään, kiehuva kasvisliemi lisätään vähitellen, kastike saa kiehua 10 minuuttia ja maustetaan (munanruskuainen vatkataan ja kiehuva kastike vispilöidään sekaan).
Lue lisää: